Ihmeellisiä ajatuksiani taas bussissa.

Oltiin rakkaan kanssa menossa hänen isoäidilleen syömään. Ja bussi tietysti oli ihan täynnä. Tietysti minä ajattelin minkälaisen blogin tänään kirjoitan. Mieleeni tuli se että minne kaikki ne ihmiset ovat menossa ? Tai mitä he tekevät kun nousevat bussista ulos.

Aurinko paistoi bussin ikkunasta sisään, paksujen ja harmaiden pilvien keskeltä. Ja bussi oli täynnä hiljaista porukkaa… Tuntuu kuin olisin ollut vain ihminen ihmisten joukossa. Niinkun tosin olinkin… Kun katsoin vanhaa naista joka istui edessäni ei malttanut olla katsomatta minua oudolla katseellaan ( ei perverssisti vaan sillein että jaa mitäs toi tuijottaa)… Rupesin miettimään että onkohan tuo nainen menossa tämän bussireissun jälkeen kotiin ja sen jälkeen jumppaan, vai menossa lapsenlastensa luokse katsomaan heitä ? Ei sitä koskaan tiedä.

Hänen vieressään sitten istuikin hiukan nuorempi nainen, luultavasti tulossa myös töistä. Hän katsoi ikkunasta ulos, kuulokkeet korvillansa. Ei päätänsä kerrankaan kääntänyt (miksi pitäisi, en tiedä) hän ei näyttänyt kovin rentoutuneelta, vaan istui selkä suorana ja kireä ilme kavoillaan.. Mietin että pelkääköhän hän ahtaita paikkoja tai sitten hän oli vain ärsyyntynyt. Toivottavasti se toinen, koska ennen en sietänyt ahtaita paikkoja.. Siitä syystä että pelkäsin että katoaisin ja en löytäisi ketään tuttua !… pelkäsin pienempänä myös pimeää. Nykyään en enään niin paljon.

Katselin myös toisia ihmisiä ja mietin että tuo nainen luultavasti menee kotiin raskaan työpäivän jälkeen salille ja sitten kotiin puuhaamaan perheen kanssa tai yksin. Tuo mies luultavasti on menossa treeneihin tai juuri tulossa sieltä. Tuo nuori  nainen on menossa ystäviensä luultavasti ulos. Ja tuo toinen tyttö luultavasti puhuu ystävänsä kanssa, mistä liekin…

Outoa että mietin minne ihmiset menevät… Mietin myös sitä että on ainakin yksi ihminen siinä bussissa joka menee tyhjään kotiinsa, viettämään aikaansa. Yksinäisyydessään. Hän toki voi nauttia yksinäisyydestään tai surra vain sitä että on niin yksinäinen. Surullista jos näin on.

Tuli juuri sekuntti sitten ajatusmieleeni että ” miksi ihmeessä ajattelen toisten ihmisten menoja” ja sain vastauksen. Siitä syystä että olisi mielenkiintoista tietää mitä joku ihminen ajattelee nähdessään minut. Ilman että puhuu minulle, katsoo vain ja ajattelee omassa mielessään ajatuksen siitä millaiselta näytän ja millainenkohan hän on.

Kuvailen hiukan vielä siitä hetkestä. Bussi oli aivan täynnä, ihmiset seisoivat kun kaikki istumapaikat olivat varattu ja jostain kuului kissannaukuntaa, vaikkei kenelläkään ollut kissaa ? tai en kyllä nähnyt!

Taivas oli kauniin näköinen ja samalla hiukan surullinen. Siitä syystä että taivas oli vaaleansininen ja aurinko paistoi pilvien vierestä, siitä kohti siis missä näkyi hiukan taivasta. Niin tummien pilvien vierestä. Kutenkaan ei alkanut satamaan. Onneksi.

Ajatukseni katkesi kun poikaystäväni sanoo että ”Mennään, me jäädään tässä”.
Olin täysin pihalla sillä hetkellä, koska ajattelin vain niitä ihmisiä kun samalla katsoi heitä kuinka paljon heitä onkaan. Sitten nousimme bussista ja kävelimme puhumatta mitään.