I’m fine,i don’t cry

Älä huolehdi angsti teksti tämä ei omasta mielestäni tule olemaan.

En ole pitkään aikaan taaskaan kirjottanut. Asioita on tapahtunut, hyviä ja huonoja. Kaipauksia, itkuja ja vihan purkauksia. Olen silti tässä enkä makaamassa maan sisällä.

Kummallista ajatella. Kuolema. Loppuuko todella kaikki siihen ja se kipu ja tuska jonka on joutunut kokemaan ? En tiedä minä, eikä luultavammin kukaan muukaan.

Teinejähän tässä vielä ollaan ja parinvuoden kuluttua 18. Kummallista, mutta totta.

Oon tosi ylpeä itsestäni koska mieliala testini on mennyt tosi hyvin ! En muista pisteitäni mutta masennukseni on muuttunut lieväksi. ( ennen se oli vakava) Muistan noin vuosi sitten kun tuntui siltä ettei tämä elämä voi tästä paremmaksi mennä.

Kuitenkin olen tässä hymy huulissani ja paljon unelmia mielessäni.

Suru ja itku on normaalia, muttei normaalia jos se jatkuu päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Silloin se on jo pahenemassa. Jokainen joka tuntee itsensä masentuneeksi, rukoilen että jokainen ihminen joka tuntee itsensä turhaksi hankkii apua jos ystävät eivät tue, tai niitä ei ole.

Täs on biisi minkä kanssa kotona fiilistelen. Pimeä huone, paksu peitto päällä ja aurinko yrittää pakolla änkeä verhojen välistä sisään. ( Aina on voi muuttua)

Kun kuulin tämän biisin, niin en oo lakannu tätä biisiä kuuntelemast. Haha aivan mahtava. Tunteet nousee korkeelle, muttei itkun partaalle.

Pari kaunista esimerkkiä <3

”Mut mä vaa haluun tietää et vittu ymmärätsä /
On mulki tunteet, vaikken niist paljo puhukkaan /
Välil on vaa hyvä antaa ajan kulua ”

”Vaik laittas laastarin, se haava jatkaa vuotamist /
Vaik laittas siteen, joku yrittää sen purkamist /
Ja vaik mä uhraisin, enemmän ku pystysin /
Sä paiskoisit ovet paskaks etkä edes hymyilis /”

”Mut miksä lähdet ? jos sul sit oli kaikki hyvin /
Mä pyysin bäkkii mut kai ojat oli liian syvii /
Nyt himas yksin puristan vaa käden nyrkkii /”