Fiilistelyä kesätuulessa ja auringonpaisteessa.
Mitäs tässä tiistaiaamuna istuessa tietokoneen äärellä syömässä jäätelöä :)… Parisen tunnin kuluttua näkemään rakasta, koska en ole nähnyt häntä pariinpäivään, siitä syystä että olen isään luona nämä kaksiviikkoa koska muut ovat espaniassa.. Itse en halunnut lähteä monesta syystä…
Yks niistä on se että traumoja jäi jo viime matkasta egyptiin… Ahdistaa kun sama mies seuraa koko ajan ja sanoo kuinka ihana olen ja että musta tulee sen vaimo sun muuta.. En tiedä miksi ahdistun mutta minä vain ahdistuin.. Olin viikon sisällä sinäloman aikana koska pelkäsin todellakin sitä miestä..
Mutta minulle tuli tossa kauppareisulla mieleen yksi ystäväni jota en uskonut koskaan menettäneeni ( Kaikkien tiet voi erota vaikka olisi kuinka hyvä ystävä. mutta tämä ystävä todellakin oli sellainen joka ei voisi lähteä elämästäni.. hän lopulta muutti ja muutui..)
Ystäväni jonka nimeä en halua sanoa, koska se saa minut itkunpartaalle.. Siitä syystä että hän oli minulle todellakin kuin sisko joka asui kaksikerrosta ylempänä !…
Olimme todellakin kuin sisarukset.. Teimme yhdessä asioita joita emme halunneet tehdä muiden kanssa ja kerroimme toisillemme asioista joita kenellekkään ei saanut kertoa… Ja lupasimme toisillemme ettemme koskaan päästä toisistamme eroon vaikka kuinka paha riita tulisi… Olimme nelosluokalla lun lupasimme että muutamme yhdessä maalle ja asutaan yhdessä, sekä nauraisimme pojille jotka ovat kusipäitä…
Ystävääni myös kiusattiin alaasteella… Se oli minun näkökulmastani enemminkin sellaista että hän on liian poikamainen tytöksi.. Siksi yksikään poika tai tyttö ei halunnut olla hänen kanssaan… Sattuu itseeni niin pirusti sydämmeen kun ajattelen sitä kun sanoin kaikille että ” Hän on aivan ihana ystävä, älkää välittäkö ulkonäöstä vaan siitä millainen hän on.. Ette voi sanoa hänestä noin koska ette tunne häntä !” .. Minä todellakin puolustin häntä näinä vaikeina aikoina..
Kun olin 6lk ihmiset todellakin uskalsivat ottaa riskin ja tutustua häneen ( Olen häntä siis vuoden vanhempi). He todellakin yllättyivät kuinka ihana ihminen hän onkaan.
Sitten tuli se päivä kun kesälomat alkoivat ja minä innoissani odottelin yläasteelle päästyä.. Olihan siinä päivässä jotakin huonoakin.. Hän muutti pois.
Lupasimme ettemme koskaan päästä ystävyydestämme irti vaikken pääse hänenluokseen katsomaan miltä siellä espoossa näyttää.. (Siitä syystä että äitini ei suostu koskaan antamaan minulle rahaa vaikka hän tiesi kuinka hyviä ystäviä me olimmekaan..)
Sinne hän sitten meni… Erkaannuimme todellakin toisistamme ja näimme vasta kesänlopulta kun menin heille pariksi yöksi ”yökylään”.. Hän oli saanut monen monta ystävää ja hän oli onnellisempi kuin koskaan.. Sinä hetkellä tunsin että olemme erkaantuneet.. Mutta olin kuitenkin onnellinen ja hymyilin, sillä hän on saanut aloittaa elämänsä alusta ja hänet hyväksytään sellaisena kun hän on :)…
Tunsin sinäkesänä olevani niin yksin, etsin netistä ystäviä ja sain siitä.. ”ystäviä” siis… En ymmärrä itsekkään miten se on voinut olla mahdollista mutta sain heiltä samaa lohtua kuin entiseltä ystävältäni.. Ajattelin että hekin hyväksyvät minut sellaisena kun olen. ( Itseänikin kiusoteltiin koulussa kun olin kolmevuotta erityisopetusluokalla.. omat luokkalaisenikin.. mutten välittänyt siitä tippaakaan. En menettänyt uniani sen takia. Sillloin unensa menettää enemminkin jos on koko illan juossut kotona ja kiusannut sisaruksia :D )
Sain ”uusilta ystäviltäni” sitä samaa mitä entiseltä ystävältänikin. Olin heidän kanssaan jokapäivä, ei ainakaan tarvinnut miettiä että jäisi yksin… Ja he asuivat ihan lähellä, niin näimmekkin siis jokapäivä! ihan joka päivä!… Mutta heissä oli se ero että he olivat niin sanotusti ”pahiksia” . Polttivat ja joivat siis sekä tekivät kaikkea tyhmää. Itse innostuin siitä suuresti koska olen aina halunnut olla ihmisille tärkeä ja että minut muistetaan sellaisena kuin olen..
Mutta niin ei käynyt että olisin heille tärkeä.. Olin heille se samalohtu mikä he olivat minulle.. ja lopulta he käyttivät minua hyväkseen.. Sillä tavalla etteivät he jäisi yksin.. sitä minäkin pelkäsin.. KUNNES aloimme riitelemään vuoden jälkeen normaalia enemmän… (Koska kaikki sanoivat että he käyttävät minua hyväkseen.. Ja minä vain katsoin ruskeilla silmilläni viattomana ja sanoin ” Eihän.. He ovat tosi ystäviä”.. Sitä he eivät todellakaan olleet..vaikka hauskat muistot heistä jäivätkin…)
Tietysti sovimme kaikki riitamme aina ilman anteeksipyyntöjä… Lopulta tuli riitoja siitäkin…
Olimme silti yhdessä koska emme voineet jättää toisiamme yksin.. tai näin minä kuvittelin.. He olisivat saaneet seuraa yhden puhelun päästä… ja minä ehkä parin soiton jälkeen… tai ei välttämättä sitäkään jos sulla oli tupakkaa mukana tai rahaa…
Tästä on vuosi jo kun mekin erkaannuimme.. Saan kiittää tästä rakasta poikaystävääni joka sattumalta tuli paikalle kun olimme ystäviemme kanssa talvi iltana tupakalla…. Hän tuli juuri kaupasta.. En muista mitä hän osti mutta kaupasta hän juuri tuli joka oli menossa jo kiinni… Muistan sen hetken kun näin hänet kaukaa ja sanoin eräälle ”ystävälle” (jonka kanssa olin ihan koko ajan. Oli muita tai ei olin hänen kanssaan kuitenkin) että ”Aivan ihanan suloinen poika…. Se kääntyy tänne päin.. Se kävelee tänne OMGOMGOMG SE ON SÖPÖ” ja piilouduimme ystäväni kanssa siellä parkkipaikalla missä olimmekaan niin pakettiautontaakse katsomaan häntä…
Ihastuin häneen ensisilmäyksellä…
Tämä on elämäni ensimmäinenkerta kun olen todellakin rakastunut… ja sanat jotka sanoimme sen hyvän entisen ystävän kanssa ettemme päästä toisistamme irti vaikka tapahtuisi mitä.. Sopisi nyt enemminkin minulle ja poikaystävälleni koska olemme olleet jo yli vuoden yhdessä :)…..
Puhun vielä siitä entisestä ystävästäni.. Siinä noin vähän yli vuoden jälkeen kun hän oli muuttanut esittelin hänelle uudet ”ystäväni” … Ja tietysti hekin ystävystyivät.. Ja siitä ei seurannut kuin sitä että hän alkoi olemaan heidän kanssaan vaikka he asuvat louhelassa ja hän jossain keskellä espoota jossa menee ainakin tunti per suunta….
Nykyään hekin näkevät päivittäin… Jos voisin muuttaa yhden asian menneisyydestä niin sen ettei hän olisi muuttanut.. Näin ei koskaan olisi tapahtunut jos hän ei olisi lähtenyt..
Hänestä on tullut pahempi kuin minusta silloin.. Hän on ihan erillainen ihminen jos siinä vieressä on seuraa tai JOKU SOITTAA HÄNELLE. Hän muuttuu ihan heti toiseksi ihmiseksi.. ja se satuttaa minua kaikista eniten.. vaikken itsekkään ole ollut maailmanparasystävä..
Mutten koskaan muuttunut jos joku tuli siihen viereen vaan puhuin samoista asioista ja nauroimme samoista asioista… Vaikka muutuin itsekkin hiukan sellaiseksi että olen cool….
Olemme molemmat joutuneet samaan noidankehään.. paitsi että hän on yhä siellä….
En syytä häntä ettemme enään voi olla ystäviä.. Vaan sitä missä seurassa hän on, koska he ovat muuttaneet MINUN ENTISESTÄ ERITTÄIN HYVÄSTÄ YSTÄVÄSTÄ NIIN sanotun siideripissiksen joka juo joka viikoloppu bisseä ja leijjuu jokaselle jos joku näyttää et tykkäis siitä.. Ja hänestä on tehty sellainenkin että hän tekee jokaisen ihmisen tahtoman mukaan oli asia mikä tahansa….
TIEDÄN, että ihmiset aina muuttuvat ja luultavasti erkaantuvat mutta ette voi uskoa kuinka ahdistavalta minusta tuntuu se että hän on seurassani se sama ihana ystävä kuin esimerkiksi tokalla luokalla.. jutut tietysti ovat vähän erillaisia… mutta lähellä kuitenkin sitä…
Syy siihen ettemme ole enään ystäviä on se että olen laittanut välimme jo kaksikertaa välimme poikki ja nyt se ainakin pysyy koska olen hänelle sanonut että minua ahdistaa se että mua ei hyväksytä sellaisena blondina ja tyhmänä ku olen joka ei polta enään eikä juokkaan….
Jos hän vielä parin vuoden kuluttua kaipailee minua ja on päässyt eroon siitä noidankehästä jotenkin niinkuin itse päääsin.. Voin harkita sitä ystävyyttä vielä koska hän todellakin on minulle yhä tärkeä !! … Mutta se feidaaminen joka minulle tehtiin kaksikertaa sattuu koska sanoin että minä en rupee kattoo yhtäkää ihmist joka haluu olla minunkanssani niin kauva kunnes toinen frendi voi olla.. Ja niin se teki ja mä automaattisesti katkasin välit….
Ajatusmaailmameni sekasi ku iskä soitteli että mitäs tänne ::D …. Jatkan jos joku päivä tulee vielä sama fiilis… Jatkampa tässä dataamistani toivottavasti joku osaisi samaistua tähän.. koska siitä syystä kirjoitinkin tämän.. ::D
ps. kuvat eivät ole omiani
Aurinkoista tiistaita :)!