Joulua odotellessa.

On jo lauantai ja maanantaina jouluaatto. En malta odottaa 🙂 Tykkään tästä jouluhässäkästä kun paistetaan kinkku ja laitetaan joulukuusi valmiiksi.

Mieli ja elämä sujuu muutenkin hyvin.

Parisuhteenikin kukoistaa. Eihän se toki ole aina kuin ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin ihana sellainen. Ihminen jonka kanssa voin olla täysin 101% oma itseni. Oikeasti.

Tuntuu hassulta ja kuulostaakin varmaan siltä mutta olen oikeasti onnellinen. Kun miettii esimerkiksi edellistä parisuhdettani.Huomasin tässä alle viikko sitten että edellinen suhteeni olikin vain kaikki tunteet valhetta. Luulin olleeni oma itseni hänen kanssaan, mutta huomasinkin että nyt vasta olenkin oma itseni.

No miten sitten sen huomaa että on OIKEASTI oma itsensä ?. Minusta ainakin tuntuu siltä kun voin kertoa ihmisille jos harmittaa jokin asia ja puhuu kaikki asiat suoraan. Ei sen enempää muuttelematta totuutta.

En tiedä, tai ehkei kukaan muukaan tiedä miltä todellinen oma itsensä oleminen tuntuu. Mutta arvelen että tältä.

 

Onhan tässä ollutkin hiukan ylämäkia, muistojen palaamisien kanssa mieleeni. Olen kuitenkin niistäkin selvinnyt ajallaan.

Ajattelin asian näin ” Kipeä muisto on kuin kissan raapaisu, se sattuu hetken. Mutta ajan kanssa katoaa lopulta iholta. Siitä voi jäädä jälki käteen. Pystyn kuitenkin elämään sen asian kanssa”

Hassua keksin tuon itse.

Mutta se onkin vain totta. Tältä minusta todella tuntuu kun muistot alkavat painaa mieltä.

 

Iloista ja ihanaa joulua jokaiselle lukijalle :) <3