Muistoja vuodelta 2010

Löysin taas kerran biisin joka sai minut taas ajattelemaan vanhoja muistojani kaksi vuotta sitten…

Taisi olla ensimmäinen kerta kun rakastuin… ( Nykyään emme ole väleissä mutta seurustelimme kolme kertaa ja kolmaskerta näytti sen ettemme kuulu yhteen)

En tarkalleen muista kuinka hänetkin tapasin… Hän tiesi minut, mutten minä häntä ?… Muistaakseni tutustuimme ystäviemme kautta koska meillä oli todella paljon yhteisiä ystäviä jotka tunsimme jo entisestämme…. Olin silloin erittäin herkkä ihastumaan…

Mutta hänen kanssaan en ajatellut koskaan muita.. Paitsi.. Mielestäni erittäin huvittavaa oli se koska noin 3kk jälkeen kun olimme seurustelleet ja eronneet kolme kertaa.. Aloin haikailla jo muiden perään ja erosimmekin siinä samassa.. mutten todellakaan pystynyt sen jälkeen seurustelemaa… Ainakaan ihan heti… koska kaipasin häntä niin… Silti aloin katsella muiden perään ?….. No vuosi meidän suhteesta niin pystyin taas alkaa seurustelemaan, vaikka yhä häntä kaipasinkin…

”Muru hei, takki auki. Täältä tulee hauki, joka susta tykkää.
Heikkoudet on myös mulla, jotenka ala tulla. Tahdon juuri tuollaisen…”

Tuota biisin kohtaa sinä kesänä kun olimme ihastuneet toisiimme jankkasimme tuota samaa biisiä koko ajan.. Se vain saa meidät molemmat muistamaan toisemme.. Tai minä ainakin muistan hänet tämän biisin kautta ..

”silmät ruskeet ja pienet sormet.
Siit asti juostu on sinne ja tonne, itku ja nauru se täytti talomme.”

Tämä kohta kertoo siitä koska minulla on aina ollut pienet sormet.. Ja meillä molemilla on ruskeat silmät joita kukaan ei voi (kuullemma?) vastustaa.

””Itsetunto- ja ulkonäköpaineita, brenkkuu, masennust ja huonoja vaiheita.
Tähän maailmaan meitä mahtuu monta, sun kans montaa hetkee unohtumatonta.
Niist huolimatta elän rakkautta saaden, ei tollasii löydä ku päästä sateenkaaren.”

”En haluu näyttää koulutodistusta, luultavasti enemmän mä opin susta.
Aina vaan en pidä kiinni sovitusta. En osaa myöntää, et vika oli mussa.
Ja vois sitä valita toisin, rahat menee leffoihin ja ravintoloihin.
En oo tyhmä vaan aika laiska, niin taiteilijamaista.
Oon renttuluonne ja sukissa reikiä, pappakalsaritki tarvis teippiä.
Lyhyt kieli ja hassu nauru, enkä vieläkään oo tehny sitä rakkauslauluu.
Kohta saat suudella pelkästään raajoja, koska saat naamaan mun viiksistä haavoja.
Voin olla rehellinen sulle, sillä, beibi, mul on nää ruskeet silmät.”

Voi näitä muistoja.. En halua että kukaan saa väärän käsityksen että kaipaisin häntä, kaipaan niitä muistoja joita olisimme voineet kokea vielä yhdessä… Mutta jokaiselle asialle on tarkoituksensa..

En kyllä ole saanut näihin kahteen asiaan tarkoitustaan vielä ?

Ensimmäinen. Hän salasi minulta että sääti toisen tytön kanssa samaan aikaan kun oli minunkanssani yhdessä.. ja se tyttö oli minun hyvä ystävä…. Vielä se että miksei hän kertonut minulle että jätti minut hänen takiaan ????

Toinen.. Noin puolivuotta ellei kauvemminkin meidän erostamme kutsuin hänet ulos talvi iltana.. Menimme tuttuun paikaan.. Päiväkodin pihalle missä halailille toisiamme ja olimme maailman onnellisimpia…. Puhuin hänen kanssaan siitä kuinka kaipaan häntä… Ja muistelimme mitä teimmekään silloin joskus… Sitten aiheeksi tuli se että kysyin onko hän ihastunut erääseen tyttöön koska hän silloin oli TOISEN minun ystäväni kanssa kumman hyvissä väleissä ja kaikki kuiskuttelivat minulle että he ovat yhdessä.. koska tietenkin kerroin kaikille että välitän hänestä koska halusin hänet takaisin.. Hän yritti kieltää asiaa ettei tykännyt siitä tytöstä, mutta huomasin sen hänen kasvoiltaan sinä erittäin kylmänä iltana…. Nyt siihen hetkeen.. Kun olimme jutelleet ja selitin hänelle kuinka pirun kylmä minulla oli hän sanoi ” Joskus mä en ymmärrä sun juttujas” ja suuteli minua…. Sen jälkeen katsoin häntä ja hän sanoi sen olevan virhe.. ja minä tietysti juoksin kylmässä pakkasessa kotiin kyyneleet jotka jäätyivät poskilleni…

Olin niin jäässä että tämä biisi alkoi soimaan päässäni juostessani kotia kohti….

http://www.youtube.com/watch?v=CcEnFwvDGt0

.. Kun lopulta kotiin pääsin otin ulkovaatteeni pois ja juoksin tietenkin suoraan tietokoneelle kuuntelemaan tätä biisiä etten kuolisi kylmyyteen ja kun se erityisesti soi päässäni…

”Jäi Mombasaan vain päivä elämää
Ja elämään nyt Mombasa vain jää
Kuumankostean minä tunsin Mombasan
ja meren, taivaan Afrikan”

”Pärskeen takaa näin sinun hahmos yllättäin
Sä nousit rantaan nauraen”

”Ja simpukan, niin vaahdonvalkoisen
sä ojensit ja katsoit hymyillen
Koskin simpukkaa ja sen pintaa karheaa
kuin vartaloas kosteaa.”

”Kun saapui yö, niin tyrskyt lannistui
ja lahdelmaan vain kevyt vaahto ui
Kuulin unessain leopardin huudon vain
ja kosketin sua uudestaan”

Tuo alleviivattu sana soi päässäni koko ajan sen hetken.. Ja viimeisen puolenvuoden… Ihan tosissani sanon.. puolen vuoden.. ellei oikeasti kauemminkin…

Tämän kaiken jälkeen kun siitä oli noin vuosi.. yritin saada häntä sopimaan kanssani… siitä ei tietysti tullut mitään.. muutakun riitelyä.. tietysti netin välityksellä koska hänellä ei ollut munaa tulla puhumaan kanssani ulos….

Emme siis ole enään väleissä.. Mutta kun katson häntä.. kun hän kävelee ohitseni… Mielini tekisi sanoa hänelle ”Hei, mitäs sä ?” ja ampua hänen sydämmeen miljoona luotia… Kaikki se tuska ja kipu jonka hänen takiaan vuodatin.. Ensin joka ilta.. Sitten koulussakin.. Lopulta en lakannut ajattelemasta häntä ….

Mutta mitäpä tässä murehtimaan. Pääsin hänestä yli kun olimme seurustelleet tämän uuden rakkaani kanssa noin kaksi kuukautta.. eli siitä on siis noin vuosi :).. Ja olen erittäin helpottunut.. koska ajattelin etten pääse hänestä ajatuksissani koskaan eroon… Voin hengittää tässä nyt syvään ja ajatella kuinka onnellinen nykyään olenkaan… :)