Paitsi että yskä ei malta loppua. Mutta fiilis on kovasti sydämmessä ollut tässä paripäivää. Ei se pieni yskä mihinkään haittaa jos on ihan hulluna ihmiseen joka on aivan täydellinen.

Rakkaus on .. Mitä se on ? Fiilistä sisällä, kun näet sen ihmisen johon olet ihastunut ?

Haha okei lopetan tämän rakkauslässytyksen ja siirryn asiaan !

Kun aloin käymään käsityö valinnaisessa hiekkaharjussa, bussi matkat olivat karseita.Herätys ennen seitsemää ja puoli kahdeksalta kävely asemalle. Matkaakin oli noin 50 minuuttia. Ennen aina pidin bussimatkoista, eniten pitkistä. Mutta se on alkanut ahdistaa minua kun kotiin päin olen menossa tai tulossa.

Sitten kun on esimerkiksi vapaa-ajalla. Bussilla kulkeminen on ihanaa ! Minulla on aina korvillani kuulokkeet ja joku kaunis laulu soimassa <3…

Nykyäänkin hymyilen bussissa ihan ilman syytä ja kaikki tuijottavat. Menen tietysti aina ihan punaseksi ja hymyilen yhä edelleen.

– ” Minkä värinen on paloauto ? ” 

– ” Yhtä punanen ku sä nyt ! ”

Perus meitsi.

Tuli tässä muuten mieleen. Olen alkanut käymään salilla ! ja myös lenkeillä ! Ja olen huomannut olevani entistä energisempi ja ilosempi sen kanssa ! Ette voi uskoakkaan kuinka tyytyväinen olen. Ennen se oli vain ajatus. Nyt se on toteutus.

Olen alkanut myös runoilemaan mielessäni. Okei avaudun blogissa. Mutta ei se minua haittaa. Haluan olla kaikille ihmisille vain ja oma itseni. Pienempänä tuli tehtyä sitä että rooli oli kyllä jokaisella. Nytten se on tasaisempaa ja olen täysin oma itseni. Sanon asiat suoraan.. Vähän liiankin suoraan.

Ja paras asiahan tässä on se että olen löytänyt ystäviä. Olemalla tyhmä ja oma itseni 🙂

Tuli muuten mieleen tuosta runoilusta. Olen aina tykännyt runoilla. Ja olen yrittänyt tehdä tarinoita joka on pelkkää runoilua. Ei se sitten onnistunut. Enkä yhtään ihmettele 😀 . Kaikki ideani eivät ole kovin järkeviä, muttei siinä menetä mitään jos kokeilee.

Harmittaa ku en muista mihin olen laittanut paperini jossa runoilin enkeleistä ja taivaasta. Ei sillä tavalla että haluaisin olla itse enkeli, vain sillä tavalla koska taivas ja enkelit ovat kauniita. Omalla ihanalla tavallaan.

Tämä kuva yrittää ymmärtää eilistä fiilistäni. Kaupungista illalla.

Se oli niin aivan jotain uskomatonta. Koko kaupunki, valot ja ihmiset. Ja hän. Mikään ei voinut olla paremmin ( paitsi että olisi pitänyt olla paksumpi takki)

Fiilis oli kun olisi ollut elokuvassa. Päässyt sisään elokuvan maailmaan. En tuntenut ketään muutakun hänet. Silti olin iloinen että ihmisiä oli ja käveli jatkuvasti busseihinsa ja juniinsa. Minne lie koskaan menossakaan 😀 Luultavasti baariin.

En muista missä elokuvassa tapahtu niin että oli mies ja nainen. Ja se mies esitteli naiselle kaupunkia illalla. Oliko se sittenkin eilinen vai pelkkä haave 😀 ? Mutta tuntuu kuin siitä olisi elokuva ja jos ei ole niin sitten minä teen siitä elokuvan. Se tunne oli niin mahtava.

Kuvittele tämä tunne ” Olet kaupungilla illalla, et tunne ketään. Valot loistavat juuri sopivasti ja ihmisiä kävelee suuntaan, että toiseen. Yrität kysyä apua siihen millä pääsisit kotiisi, koska olet juuri ollut ystäviesi kanssa ulkona. Muttet halunnut jäädä heidän kanssaan baariin enään. Kello oli jo 02.37… Kunnes eräs mies huomaa sinun olevan eksyksissä ja kysyy tarvitsetko apua… Sitten mies esittelee koko kaupungin ja saattaa sinut lopulta kotiin. Mies saa suudelman poskelleen ja naisen numeron taskuunsa” 

Keksin tuon juuri äsken. En enään ihmettele miksi sain ala-asteella stipendin tarinoiden kirjoittamisesta. Mielikuvitus hyrrää <3

Ehken tee tämän päivän blogista tämän pitempää. Olen kotona pienessä flunssassa ja piirtelen. Eipä minulla ollut muutakaan suunnitelmia. Mukavaa sunnuntaita.