Tuli tässä mietittyä tänään..

Olen aivan rättiväsynyt, vaikken ole tässä tehnytkään mitään muuta kuin nukkunut koko päivän 😀 .. Vähäsen aikaa sitten makoilin vain sängyllä ja rupesin ajattelemaan sitä miltä minusta tuntui ja että millaista minulla oli parisenvuotta sitten… Olin aivan erillainen kuin nykyään..

Muistan kun kaikki lähtivät siitä että tapasin ystävän joka ei ollutkaan kuin ystävä…. vaan päinvastoin.. niin ainakin kaikki väittivät mutta itse kielsin sen…

Olen hänen kanssaan ihan hyvissä väleissä nykyään, mutten kuitenkaan samalla tavalla kuin silloin.. olimme kuin kaksimarjaa.. meitä ei erottanut mikään.. paitsi karu totuus siitä että olin hänelle vain tylsyyden viihde. Sattuuhan se kun ajattelee asiaa, mutta omahan syyni se on kun satun olemaan näin perhanan sinisilmäinen..

Asiasta toiseen.. rupesin miettimään myös syytäni vakavaan masennukseen.. Johtuukohan se siitä että itkin illat ja päivät kun olin yksin vailla ketään ystävää sillä hetkellä?.. vai itkinkö siksi koska tajusin että olen heidän nukkensa.. Suurin syy siihen varmaan on etten kertonut kenellekkään miltä itsestäni tuntui, ja aina kun tuli hiukankin alamäkeä hakkasin päätäni kuukauden seinään ja toistamalla itselleni kuinka huono ihminen olen…. Sitä rataa se on jäänytkin minulle..( Periaatteessa sama asia kuin minulla olisi bulimia, siinähän ihminen pakottaa itsensä oksentamaan niin kauvan kunnes se tulee itsestään? tai jotakin vastaavaa)

Huomasin tässä niin ajan kuluneen että täytyypin tässä häippästä.. Kirjoitan tästä vielä jatko osan kun ehdin 🙂

mutta aurinkoista sunnuntaita ja helluntaita kaikille :)