Ulkoa enkeli, sisältä idiootti.

En ymmärrä itseäni. Okei ollaanhan sitä tässä nuoria ja pian 16. Elämä kulkee liian nopeasti.

Tämä avautuminen on karseaa joten suosittelen ettet lue, mutta jos kiinnostaa niin antaa mennä. Noo asiahan on nyt niin että olen herkkä ihminen tekemään virheitä. Myönnän sen itsekkin. No tässä on ollut stressiä erittäin paljon kaikilla ja olen myöskin ollut ajattelematon, sekä toistanut virheitäni. Josta kenellekkään ei jäänyt hyvä mieli. Oon ollu niin hukas etten oo tajunnu mikä on oikein mikä väärin… No siitä hyvästä minulla ei taida olla enään ystäviäkään eikä omaa kultaa…. 

Sattuuhanse ajatuskin että ei kaikki ole enään kuin ennen. Mutta on pakko jatkaa yhä eteenpäin. 

Olen yhä hukassa, toivottavasti pian löydän köyden jota kautta kipua takaisin ylös. Ilman heitä tai heidän kanssaan.

Tätäkö se teineys on. Itkua ja mokia. Masennusta ja juomista. Tupakkaa ja huumeita… Miksei elämä voisi olla edes hiukan helpompaa. 

Jumala kai on vain päättänyt että te elätte näin, ja he elävät noin. Ja että on ylä sekä alamäkiä. 

Se mikä ei tapa, se vahvistaa…