Valta pois miehiltä

 

nyrkki.jpg

Ongelmani on ollut aina sama. Olen ehkä liian kiltti, mutta olen antanut liikaa mahiksia liian monelle, väärälle miehelle.

Kun itseluottamus on matalalla, vastakkaisen sukupuolen (tai saman sukupuolen) ihailu tuntuu imartelevalta. Jo sen vuoksi on helppo suostua treffeille miettimättä, onko pyytäjä oikeasti tyyppi, jota itse pyytäisi treffeille. Valitettavan usein ei ole. Vaikeus piilee siinä, että aina ei voi tietää etukäteen, siksihän sinne ensimmäisille treffeille mennäänkin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että naisena pääsisin helpommalla, jos suorittaisin esivalintaa itse, enkä antaisi miesten viedä. Onhan lavatansseissakin ollut naisten haku jo, noh, aika pitkään. Kun ensijännityksen yli pääsee, olo on varmasti voimaantunut. Otetaan valta valita itse takaisin!

 

Itsetunnon ja itsearvostuksen puutteesta johtuen vastasin siis humalaisen valokuvaajamiehen seitsemään kännipuheluun ja kahteentoista känniviestiin.

Tapahtumasarja alkaa klo 2.35

 

1. Mies pahoittelee tekstiviestillä sitä, että unohti soittaa viimeksi kun lupasi niin tehdä.

2. Mies kertoo tekstiviestillä, että on tajunnut oman paikkansa elämässä.

3. Mies soittaa ja kysyy, missä olen yötä. Juttelemme hetken ja lopetan puhelun.

4. Mies soittaa uudestaan ja kysyy, voiko tulla luokseni yöksi. Kehotan häntä hakeutumaan omaan kotiinsa.

5. Mies soittaa uudestaan ja kysyy, onko asia sovittu, jos hän tulisi luokseni. Sanon, että jos vaihtoehto on nukkua kadulla eikä hän todellakaan voi mennä muualle, niin voi tulla.

6. Mies soittaa, hermostun ja sanon, että hän voi mennä kotiinsa nukkumaan ja selviämään.

7. Mies lähettää tekstiviestin ja sanoo, että voisi maksaa, jos menisimme hotelliin.

8. Mies soittaa ja kysyy lähdenkö seuraavana päivänä sushille. Suostun.

9. Mies lähettää tekstiviestin ja kysyy, monelta varaisi pöydän.

10. Mies soittaa ja kysyy, mihin sushiravintolaan haluaisin mennä.

11. Mies lähettää viestin kertoakseen, että varaa pöydän yhdeksäksi.

12. Miehestä ei kuulu enää mitään seuraavan 12 tunnin aikana.

13. Mies lähettää päivällä viestin, että saa kyydin kaverilta kotikaupunkiinsa ja että sushit voidaan syödä myöhemmin.

14. Miehestä ei kuulu seuraavaan kolmeen päivään mitään.

15. Mies lähettää viestin, jossa toivoo, etten pahoittanut mieltäni, koska mies on kaukana eurooppalaisesta ihmisestä. Muistutan itselleni, että väite saattaa pitää paikkansa, sillä mies asuu tilapäisesti Turussa.

Muistan kyllä, että kerroin 12 kännitekstarista ja 7 kännipuhelusta. Osassa viesteistä ja puheluista sisältö nyt vaan oli niin epäselvää tai sitten toistoa edellisistä, etten jaksa niitä raportoida.

 

Olen tajunnut seuraavat asiat jälkikäteen:

1. Viisas nainen nukkuu kännykkä äänettömällä. Öisin kenelläkään ei ole tärkeää asiaa.

2. Ihan perusfiksu nainen olisi sanonut hyvää yötä kohdassa 3.

3. Vähän tyhmempikin nainen olisi lyönyt luurin korvaan kohdassa 7.

4. Yksikään nainen ei lähtisi miehen kanssa enää elokuviin. Mutta minäpä lähden, perjantaina.

 

Ongelmani on ollut aina sama. Olen antanut aina liian monta kertaa anteeksi.

Suhteet Rakkaus Hyvä olo Ajattelin tänään

Muutto / Muutos / Muu, mikä?

 

muutos.jpg

Pakettiauto pullistelee huonekaluista ja kotona lojuu vielä muutamia nyssäköitä siellä täällä. Muuttoavuksi tullut setäni hyppää auton rattiin. Äiti halaa ja vilkuttaa hyvästiksi. Sitten äiti hyppää keltaisen pakettiauton kyytiin ja karauttaa pois. Jään pihalle vilkuttamaan ja palaan takaisin sisälle isän luokse.

Viimeksi se olin minä, joka muutti pois, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Nyt lapsuudenkodistani on hävinnyt puolet tavaroista – ja äiti.

* * *

Jossain vaiheessa elämää tulee väistämättä se piste, missä päätyy umpikujaan, kujanjuoksu loppuu, joutuu selkä seinää vasten, puun ja kuoren väliin tai ihan miten asian haluaa ilmaista. Silloin tietää, että on mentävä vähän enemmän omalle epämukavuusalueelle kuin ennen ja kasvettava.

Minulle se tapahtui vasta 24-vuotiaana. Siitä voi olla montaa mieltä.

Kuten aiemman palstani lukijat tietävät, paljon on todellakin ehtinyt tapahtua, mutta tässä laajennettu katsaus elämäntilanteeseeni (ja vähän myös muidenkin).

Äitini ja isäni ovat eroamassa 25 avioliittovuoden jälkeen. Isälläni on uusi naisystävä, joka pian muuttaa lapsuudenkotiini. Isäni irtisanottiin äskettäin töistään 25 työvuoden jälkeen.

Vasta eläköitynyt äitini taiteilee oman dementtisen äitinsä ja neljän riitaisan sisaruksensa kanssa. Myös oma, teini-iässä väliin jäänyt äiti-tytär -kriisi näyttää tulevan viiveellä.

Olen elänyt koko kesän lähes nollabudjetilla. Kun on tottunut siihen, että äiti tai iskä pelastaa (taloudellisesti) pulasta, ei siihen voi enää luottaa. Ei sillä, etteivätkö vanhemmat haluaisi auttaa, he eivät välttämättä vain pysty.

Palasin lähes vuoden ulkomailla oleskelun jälkeen Suomeen. Ranskalainen poikaystäväni jätti minut, 24. syntymäpäivänäni. Olen sinkku ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Äitini sanoi, että vanhapiika.

Muutan ensimmäistä kertaa yksin asumaan Suomessa. Ennen Espanjan ja Ranskan kanssa puoliksi jaettua ulkomaanvuotta asuin kyllä entisen poikaystäväni kanssa lähes kolme vuotta yhdessä. Kesä on vierähtänyt lapsuudenkodissa avioliittonsa loppumetreillä kärvistelevien vanhempien kanssa. Aika monet ihmissuhteet kaipaavat remonttia pitkän laiminlyönnin jälkeen.

Aloitin ensimmäisessä oman alani työpaikassa. En ole vieläkään ihan varma, olenko omalla alallani. Onneksi työsuhde kestää huimat kaksi kuukautta, se on määräaikaisuus. Opinnot ovat loppusuoralla ja lopputyö pitäisi tehdä. Sitten pitäisi siirtyä työelämään ja melko rivakasti vieläpä, sillä pankissa lyhennystä odottaa kymppitonni opintolainaa.

Näillä mennään.

En silti valita. Olen saanut venyttää vastuutonta, holtitonta, riemukasta, itkettävää ja naurattavaa nuoruutta melko pitkään. Olen lainannut aikaa aikuisuudelta. Nyt vain pitää maksaa takaisin, korkojen kera. Vähän niin kuin opintolainakin.

* * *

Itsenäisen elämän tiellä on kuitenkin vielä paljon esteitä. Tahdon tulla riippumattomaksi muista ihmisistä, jotta voisin perustaa muulle kuin epäterveelle riippuvuussuhteelle perustuvia ihmissuhteita. Jäsentelen ajatuksiani täällä. Jos Lilystä löytyy muitakin samojen asioiden kanssa painivia, kuulisin mielelläni ajatuksianne.

Tekemistä riittää. Muuten en kai olisi vastannut toissayönä humalaisen valokuvaajapojan 7 kännipuheluun ja 12 tekstiviestiin kun tämä pyysi päästä luokseni. Miten lopulta kävi, siitä lisää myöhemmin.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään