Seitsemäs seminaari Complete Vocal Institutessa

Viime viikolla oli 7. seminaarini Complete Vocal Institutessa Kööpenhaminassa. Neljän päivän seminaari oli taas kerran ihana ja inspiroiva. Köpiksessä oli keskikesän fiilikset, aurinko paistoi ja hellemekossa tarkeni. Sain taas viettää neljä päivää rakkaiden opiskelukavereiden kanssa porukassa, josta on tullut uskomattoman tiivis ja rakas.

Seitsemännen seminaarin teemat olivat äänenväri, tulkinta ja klassinen laulutekniikka. Lisäksi harjoittelimme CVT-workshoppien pitämistä ja lauloimme laulutunneillamme kappaleet, jotka meille oli annettu kesäläksyksi. 

Äänenväriin liittyvillä luennoilla kävimme läpi sitä, miten erilaiset äänenvärit syntyvät. Kokeilimme mm. tummentaa äänenväriä kurkunpäätä laskemalla ja kielen asentoa säätämällä ja vaalentaa äänenväriä nasaalilla saundilla tai lisäämällä twangia eli terävyyttä äänenkäyttöön. Kuuntelimme näytteitä tummasta ja vaaleasta äänenväristä ja pohdimme, mitkä eri ääntöväylän paikat muuttavat äänenväriä tummaan tai vaaleaan suuntaan eri laulajilla. Seminaarin jälkeen olen laulanut paljon ja hakenut erilaisia äänenvärejä laulamiini kappaleisiin. Leikimme myös 7. luokan opetusryhmäni kanssa äänenvärien ääripäillä ja olin yllättynyt, miten hienosti näinkin nuoret oppilaat omaksuivat asian ja oppivat säätelemään omaa äänenväriään ja kuuntelemaan eri artistien äänenkäyttöä. Todella toimiva ja kiinnostava työkalu!

Klassisen laulun luennoilla läpi käydyt asiat olivat minulle jo osittain tuttuja. Olen käynyt opiskeluaikoinani Jyväskylän yliopistossa klassisen laulun tunneilla muutaman vuoden ajan, joten moni asia klassisen laulun perusteista on jo minulle tuttua. CVT:n näkökulma laulutekniikkaan on kuitenkin aivan eri ja oli kiinnostavaa kuulla, mitä klassisen laulun tekniikassa todella anatomisesti tapahtuu ja miten klassisen laulun tekniikka anatomisesti eroaa muista tekniikoista. Opin, että klasssisessa laulussa käytetään paljon twangia, mutta säädetään äänenväriä mahdollisimman tummaksi mm. laskemalla kurkunpäätä , säätämällä kielen asentoa ja nostamalla kitalakea. Lauluopetuksessa käytetään paljon klassisen laulun tekniikkaan kuuluvia työkaluja, ja olen usein kuullut myyttejä, joiden mukaan nämä työkalut olisivat ainoita oikeita tapoja laulaa terveesti. Anatomiaosuus todisti taas kerran, että vanhoista myyteistä olisi jo aika luopua. Opin kuitenkin nyt kuuntelemaan taas uusia asioita klassisesta laulusta ja arvostamaan enemmän tuotakin tekniikkaa ja estetiikkaa. Odotan kovasti yhdeksättä seminaaria, johon meidän kaikkien on valmisteltava jokin klassisen musiikin kappale.

Tässä seminaarissa opetimme toisillemme myös tulkintaa näyttelijä ja CVT-pedagogi Åle Rasmussenin menetelmän (10 steps for interpreting a song) mukaisesti. On hienoa saada selkeitä työkaluja laulun tulkintaan ja sen opettamiseen. Itse olen ollut usein aika lukossa tulkinnan kanssa. Olen hyvin herkkä ja koen laulamani kappaleet usein hyvinkin vahvasti. Kuitenkaan näitä herkkiä puolia ei ole aina helppoa näyttää yleisölle. Harva meistä on tottunut näyttämään omia tunteitaan avoimesti väkijoukolle ja monista tulkintaan ja tekstiin syventyminen voi tuntua ahdistavalta. Nytkään ei vältytty kyyneliltä tulkintatunneilla, mutta tuntui upealta seurata tunteja, joissa päästiin uskomattoman syvälle kappaleiden tekstiin ja tulkintaan. Kurssikaverini ovat upeita laulajia, mutta tulkintatunneilla jokaisen laulu tuntuu saavan vielä uuden ja syvällisemmän ulottuvuuden. Itsekin pääsin tulkinnan kautta kappaleessani hyvään flowtilaan. Se oli todella voimauttava kokemus :)

Parasta seminaarin antia olivat kuitenkin kaikille annetut kesäläksyt ja niiden läpikäynti laulutunneilla. Complete Vocal Institutella laulutunnit pidetään aina koko ryhmän edessä mestarikurssin tyyliin, jolloin kaikilla kurssikavereilla on mahdollisuus seurata toistensa edistymistä ja opettajien huikeaa pedagogista osaamista. Tämä on antanut minulle todella paljon. Omat laulutuntini ryhmän edessä jännittävät minua edelleen, mutta koen myös, että esiintymisjännityksestä pääseminen on tällä hetkellä tärkein asia, mitä voin laulamisessani työstää. On upeaa, että CVT-opinnoissa saadaan tähänkin niin paljon välineitä ja kokemusta.

Kesäläksyksi saamamme kappaleet oli valittu jokaiselle niin, että ne veivät ulos omalta mukavuusalueelta. Itse olen tottunut laulamaan aika hennosti ja hiljaa, joten nyt sain läksyksi kappaleen, jossa piti tuutata korkealta ja kovaa – ja toisaalta vaihdella volyymejä hiljaisesta voimakkaaseen. Tällaisen biisin laulaminen on kaltaiselleni ujostelijalle todella voimauttavaa! Lisäksi saksalainen oopperalaulajamme Christine yllätti vetämällä raskasta rockia, norjalainen hevitenorimme Håvard lauloi matalalle miesäänelle kirjoitetun balladin, hollantilainen folklaulajamme Maaike lauloi Chaka Khania ja toinen klassisen musiikin laulajamme lauloi iloisen countryrenkutuksen. Ei ole ehkä mitään upeampaa kuin nähdä, miten ihmiset hyppäävät ennakkoluulottomasti ulos omalta mukavuusalueeltaan ja heittäytyvät tekemään jotain, mitä eivät ole tottuneet tekemään – ja onnistuvat! Juuri tätä rakastan CVT:ssä eniten; koulutuksessa annetaan kaikille kokemus siitä, että voin olla ja tehdä ihan mitä vaan, eikä minua voida lokeroida mihinkään tiettyyn muottiin. Kaiken ydin on olla rohkea ja luottaa itseensä ja omaan ääneensä. <3