Neitsyys meni!

Meni monessakin asiassa samalla kertaa. Olen kyllä muuttanut, mutta en toiseen kaupunkiin. Olen kyllä muuttanut omilleni, mutten ikiomaan kotiin. Tässä kun on kokoillut Ikean pöytää, sohvaa ja yrittänyt ripustaa tauluja, alkaa ymmärtää mitä on yksinasuminen. Kaikki, ihan kaikki, kaikki mitä ei osaa tai pysty tekemään, on tehtävä itse. Jos jotain ei pysty tekemään, siitä syntyy ikuisuusprojekti samantien. Toisaalta kaikki tavarat löytyy, koska ne ovat siellä mihin ne jätti. Jääkaapissa on kaikki mitä sinne on ostanut. Ja paras osuus: Saa sisustaa miten ikinä haluaa! Ei tarvi ajatella, ettei voi ostaa valkoista sohvaa tai pyyhkeitä, koska mies mustaa ne öljykäsillä. Eikä tarvi jakaa yrttejä kämppisten kanssa (ei ole basilikapuskasta paljoa jäljellä, jos kolme käyttää sitä). Ja voi asetella omat korkkarit olkkariin, telkkarin viereen. 

Mutta ensin ne pitää purkaa laatikosta. Niin ja pitää kasata joku lipasto, jolle ne asetella. Asunnossa vallitsee sekasorto. Mutta tärkeimmät on aseteltu, leikkuulauta ja yrtit 🙂

Ruuanlaittoon ei ole kumminkaan ollut aikaa. Sitäpaitsi lounas yliopistolla maksaa 2,60e, liian halpaa, tuleekohan enään ikinä kokattua? Lihakset huutaa hallelujaa pelkästään eilisen kantamisen vuoksi, mutta nyt on ruuvattu ja nakuteltu maailman suloisin ruokailuryhmä valmiiksi, lähes valmiiksi, koska loppuvaiheeseen tarvitaan joku mies. Eiköhän sellainen löydy…