Puhetta rohkeudesta!

Mä olen aina sanonut, että haluan elämänmakuisen elämän. Se tarkoittaa mulle sitä, että saan nähdä ja kokea paljon asioita. Tähän saakka toiveeni on kyllä toteutunut. 

Kävimme tyttöjen kanssa Tukholmassa pikalomalla shoppailemassa. Jalat turvoksissa ja mattikukkarossa saavuin eilen kotiin, mutta voi että meillä oli taas hauskaa. Ja itse matka kustansi vähemmän kuin junaliput Tampereelle.

 

Shoppailijahirmut aamupalalla hotelli Scandic Sergel Plazassa!

Jotta elämästä saisi elämänmakuisen, pitää olla rohkeutta tehdä asioita. Rohkeutta tehdä erilaisia asioita. Rohkeutta lähteä ja jäädä. Miehille jääminen tuntuu olevan vaikeaa. Olen kuullut niin monta kertaa miehen suusta, ettei kannata sitoutua, koska kuitenkin aina kaikki menee päin persettä jossain vaiheessa. Itse en voi vaan käsittää ajatusta. Entä sitten vaikka menisikin, eikö se mitä tapahtuu nyt ole paljon tärkeämpää. Ja eroista voi oppia paljon. Pitää olla myös rohkeutta yrittää, kaikilla elämänalueilla.

Ehkä olen niin rämäpää itse, etten koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät uskalla. Serkkuni sanoi jo pikkupoikana äidilleen: Äiti mä en pelkää enää mitää. Eikä se poika pelkääkään. Ehkä se on suvussa. Itse koettelin itseäni ottamalla vapaaottelumatsin viime viikonloppuna. Lyhyellä varoitusajalla ja vähäisellä treenillä, astuin kehään. Ei edes jännittänyt, tosin olisi ehkä vähän kannattanut! Äiti ei sitten katso tätä videota!

Isäni oli jakanut facebookissa loistavan aiheeseen liittyvän artikkelin, osui ja upposi! 

http://www.mindopenerz.com/charles-bukowskis-top-10-tips-living-kick-ass-life/