”Mutta kyllähän nyt ristiäiset pitää olla!”
Otsikko oli äitini lausahdus, kun kerroin ettei lastamme liitetä kirkkoon. Emme kumpikaan kuulu enää ko. instituutioon, joten tuntui tekopyhältä järjestää tilaisuus, joka olisi uskonnollinen vain siksi, että ”niin on tapana”. Selitin rauhallisesti, että nimiäiset ovat täsmälleen samanlainen tilaisuus, mutta kenenkään päätä ei kastella eikä lauleta virsiä. Omaan aika keskiverron uskonnollisen kasvatuksen, mutta hyvin seurakuntakeskeisen taustan, joten tämä on nyt myös periaatekysymys, sillä elämääni ei kristinusko enää kuulu millään tavalla. Päinvastoin naureskelen usein, että leimahdan varmaan liekkeihin aina kun joudun astelemaan jonkin kristillisen pyhätön ovista.
Rituaalit ovat kuitenkin niin syvään juurtuneet minussakin, että välillä lipsauttelen iloisesti sekaisin ristiäisiä ja nimiäisiä. Esimerkiksi ristiäismekko on käsitteenä niin tiukasti istunut tapaan puhua, että on joutunut ihan tietoisesti ajattelemaan nimiäismekkoa. Kutsut lähetimme tekstiviesteillä ja niissä puhuimme nimenantojuhlasta, sillä haluamme juhlistaa ja julkistaa tyttäremme joko nimeä ko. päivänä.
Yllättävien työkuvioiden vuoksi olen onnistunut ihmeellisen vähän stressaamaan koko tapahtumaa! Rakastan kaiken maailman kissanristiäisten järjestämistä ja suunnittelen usein niitä viikkokaupalla. Menua, koristelua, musiikkia, vaatteita.. you name it.
Eniten on tällä hetkellä tuottanut päänvaivaa tytön nimiäismekko, sillä kolmikuukautisille tehdään yllättävän vähän kauniita juhlavaatteita. Puolivuotiaista eteenpäin kyllä, mutta muuten on saanut kaivaa ihan tosissaan netti- ja kivijalkakauppoja. Kaikki vinkit otetaan siis vastaan! Muutaman hyvän löysin jo Lindexistä ja Zarasta, mutta haluaisin mieluummin jotain muuta kuin ketjukauppojen vaatteita. Perintövaate löytyy toki, mutta se on nimenomaan ristiäisasu ja haluamme tämän vuoksi erilaisen vaatteen kuin sen pitkän valkoisen mekon laahuksineen. Teemavärinä on todennäköisesti keltainen, joten olisi ihanaa löytää jostain oikein iloisen keltainen mekko vaikkapa graafisella printillä. Jos olisi aikaa, saattaisin tehdä mekon jopa itse.
Meille tulee myös aika runsaasti vieraita, jotka päätimme sijainnin (oma kotimme) vuoksi organisoida kahteen erään. Päivällä virallinen pönötys ja sukulaiset, illemmalla läheisimmät ystävät. Tämä tarkoittaa vain aikamoista organisointia myös ruokaruljanssin mukaan ja se pitääkin huolella suunnitella. Kuinka ollakaan hellamme hajosi viime viikolla, eikä lieden neljästä pisteestä toimi enää kuin kaksi. Kääk.
Onneksi työkuviot kuitenkin hiukan helpottavat ensi kuussa ja ehdin järjestellä koristeita ja muita etukäteen hyvin.
Itse seremoniaa olen miettinyt myös. Etunimen läheisemme tietävät jo, joten haluamme julkistaa toisen nimen sekä virallisen sukunimen myös. Minä en kuitenkaan ole esimerkiksi koskaan ollut nimiäisissä, joten en tiedä millaisia juhlallisuuksia voisi tehdä. Ankaran googlettelun tuloksena päädyimme lopulta pitämään puheen, jossa nimi mainitaan. Puhe sisältää seremoniallisemman ”Äidin lupauksen”, jossa me molemmat äidit kerromma millaisia asioita toivomme voivamme opettaa tyttärellemme. Tytöllämme on myös kummit, joilta olen pyytänyt vastaavan kummilupauksen ja he lukisivat lupauksensa myös ääneen tämän jälkeen. Olisin halunnut ehkä myös jonkin musiikkiesityksen, mutta en tunne ketään, joka olisi voinut tällä varoitusajalla tulla esiintymään pro bono ja kotimme akustiikka ei ehkä myöskään isommille soittimille toimi.
Mutta onpa ihanaa päästä järjestämään juhlia rakkailleen!