Ruusuinen vauvakupla

Avasin tämän blogisivun jo tunti sitten aikomuksenani kirjoitella muistiin tämän hetken kuulumisia, mutta pikku neiti päätti toisin. Aiemmin vielä riitti, että heilutteli toisella jalalla puolihuolimattomasti sitteriä, mutta nyt neiti kaipaa jo yleisöä jutuilleen. Ja niitähän riittää! Jokeltelu alkoi kuukausi sitten ja asiaa tuntuu löytyvän jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän. Ilmeet ja eri äänenpainot tuntuvat olevan tärkeitä, ja juttuja onkin hauska kuunnella vaikka kuinka pitkään. Saapa nähdä kuinka nopeasti niitä sanoja alkaa löytymään!

Nostin tytön lopulta kantoliinaan ja unihan siellä kutkutteli ovella. Kantoliina ja jumppapallo on aika takuu varma päikkärilääke. Tyttö on silti noin yleisestikin hyväuninen, sillä olemme saaneet nauttia melkein kokonaisista yöunista jo puolentoista kuukauden ajan. Iltauni tulee päivästä hiukan vaihdellen puoli yhdeksän ja kymmenen välillä, ja ensimmäisen kerran syömään hän herää nukahtamisesta 4-7h kuluttua. Ai auvoa!

Meille on asiaan kuuluvasti (?) hiukan naureskeltu, että kyllä ne yöunet siitä lyhenee, kun hampaita tulee tai rokotuksia annetaan. Eipä ole lyhentyneet. Kaksi hammasta on ylhäällä jo tulossa ja rokotuksiakin on saatu ihan kiitettävästi. Tyttö ei ollut mistään moksiskaan. Hiukan vain piti hammaskipuiluun antaa viime viikolla särkylääkettä päivällä.

Noin muutenkin meillä on ihanan hyväntuulinen ja mietiskelevän oloinen tyttö. Tyttö, jolla on kauniit ruskeat kiharat, syvän siniset silmät ja pitkät mustat ripset. Hymy herkässä ja sinappitykki täydessä latingissa jatkuvasti. (lol)

Kun meiltä kysytään miten on mennyt, vastaamme jatkuvasti vain kuorossa ”ihanasti” tai ”tosi hyvin”. Mitenkäs tässä muutenkaan. Unta riittää, ruokailu toimii, maitoa riittää, lapsi kasvaa ja kaikki ovat levänneitä ja tyytyväisiä.