Miksi se ei nuku?
Jee jee Jerry Cotton. Mukelo täyttää pian kahdeksan kuukautta ja nukkumishärdelli on saanut täysin uusia vivahteita: iltaraivarit. Muksu nukkuu muuten oikein hyvin, mitä nyt herää kellon tarkasti noin 00.30, 03.30 sekä aamuviiden ja seitsemän välillä sekalaista ininää.
Yösyömiset saatiin vihdoin minimoitua viime viikonloppuna vain yhteen syöttöön aiemman buffet-tyyppisen imuttelun sijaan. Kaikki mahdolliset kepulikonstit on kokeiltu yösyömisen kokonaan lopettamiseksi (kunnolla kiinteitä koko päivä, illalla tuhti annos puuroa), mutta se yksi tuntuu olevan vielä tärkeää neidille. Mikäpä siinä, se ei vaimoa rasita liikaa, joten se on ihan ok. Minä olen huonounisena nukkunu koko syksyn vierashuoneessa, koska en muuten jaksa olla töissä skarppina, jos herään vähän väliä äninöintiin tai syömisääniin.
Nyt on kuitenkin liikkumiset, ryömimiset ja muu kehittyminen tuoneet mukaan tämän armaan vaiheen nimeltä ”ei mennä nukkumaan vaikka väsyttää niin että silmät lupsaa”. Päiväunien rytmi pitää olla jo melkein militaristisen tarkka, sillä jos bebe nukahtaa viiden jälkeen edes vartiksi, se valvoo reippaasti yli yhdeksän, kun kaikki muut olisivat jo valmiita nukkumaan.
Olemme tehneet tietenkin nukuttamisessa myös useita kardinaalivirheitä, kuten opettaneet mukelon nukahtamaan syliin/heijaamalla/olemalla sängyssä hänen lähellään jne. Mistä johtuu se, että nukkumaanmenon jälkeen ensimmäiset 2-3h juoksemme vuoronperään viemässä tuttia, lohduttamassa, sylittelemässä ja laulelemassa iltalaulut miljoonaan kertaan uudelleen.
Alkaa hämähämähäkit ja tuiki tuiki tähtöset tulemaan vähän korvista.
Nyt pitäisi ryhtyä siis näitä illan uniassosiaatioita purkamaan ja rakentamaan uudelleen, koska olisi joskus kiva keskittyä illalla vaikkapa kahdenkeskiseen aikaan ja muuhun hömpöttelyyn.
Ja onhan näitä, vaiheita, vähän väliä ja aina uudelleen. Oma taktiikkani on olla stressaamatta erityisemmin mistää niistä ja yrittää elää hetkessä ja päivä kerrallaan. Nimenomaan päivä, koska mukelo on yksi aurinkoisuus ja mahtava kikattelija, joka on muksuksi kyllä aika lottovoitto. *sydämmiä tähän*