Yks kautta kaks

Näin viime yönä unta, että vaimo sai raskaustestiin plussan. Ajoimme autolla ja vaimo siinä yks kaks naurahti ”ai nii katopa mikä tuli tänään testiin”. Ihan nonchalantisti ja olkia kohauttaen. Hetken ihmettelin (hei vaan alitajunta), että milläs ilveellä se plussa on tullut, kun yhtäkään hoitoa ei ole tehty, mutta karistin nopeasti ajatuksen ja olin vain innoissani. Kunnes yhtäkkiä pärähti kirkkaasti mieleen ”meidän on sitten pakko tehdä kaks, haluan olla raskaana joskus”. 

Meillä on ollut alusta alkaen visiona vain yksi mukula. Tai lähinnä, että katsotaan nyt se yksi ja mietitään asioita sitten, koska etukäteen niitä on turha jossitella ja pohtia. Siinä mielessä tietenkin pitäisi varautua, että jos alkioita on pakkasessa tai halutaan sama luovuttaja, pitää klinikalle maksaa säilytyksestä tahi varauksesta.  Haluaisin mielelläni edes saman luovuttajan (vaimon mielestä sillä ei ole niinkään merkitystä), jos meistä molemmat ollaan vuoronperään joskus tiineenä, koska haluaisin saada lapsille yhteistä geeniperimää. 

Miksi?

Erittäin hyvä kysymys. En oikein osaa sanoa itsekään mitä sillä on väliä, koska perheen määritelmä ei ole genetiikasta kiinni. Sisaruksistani toisella on esimerkiksi toinen vanhemmista eri kuin minulla, mutta en koe silti tätä sisarusta vähemmän sukulaisekseni, päin vastoin. Myös vanhemmuus on aina mielestäni ollut enemmän tekoja ja läsnäoloa, kun genetiikkaa.

Mutta kaipa siinä on taustalla silti se, että kun kahta tyttöhiirtä ei voida saada lisääntymään, olisi tällainen hyvä kiertotie. Olettaen, että joskus jompi kumpi ja molemmat saataisiin tiineeksi. Iso jos. Mutta tulisi nyt edes se yksi.