pp9/pp11 ja kun kaikki on vielä mahdollista

Ei vielä uutta auringon alla. Fifty-sixty. Kaikki on vielä mahdollista. Voisin jäädä tähän limboon seisomaan, ottamatta askeltakaan eteen tai taakse. Kaikki on vielä mahdollista. Olen Schrödingerin kissa, elossa ja kuollut samaan aikaan.

Tutustuin vuosi sitten tähän biisiin Bo Kaspers Orkesterilta. Ensimmäisen varhaisen keskenmenon jälkeen kuuntelin tätä vain repeatilla ja itkin itkin ja itkin. Olen kuunnellut tätä koko vuoden ja hokenut itselleni ”snälla orka lite till”.

En vieläkään kykene kuuntelemaan tätä kuivin silmin. Toivon, että joskus voin.

”Allting går. Du hör röster eka inifrån 

Allting går. Alltid samma fråga varför då
Det finns tusen vägar om du vill
Om du orkar leva lite till.

Allting går.
Alla ville hoppa på ditt tåg
Allting går.
Nu har alla glömt att tiden står
Det finns tusen sätt att hoppa av
när du inte längre orkar vara, kvar.

Allting går.
Alla vill vi mer än vi kan få
Allting går.
Livet som vi lever känns så svårt
Det finns tusen vägar om vi vill
Snälla orka lite till

Och vi ska ta oss här i, ta oss här i från. ”
 

//www.youtube.com/embed/O_D9oEaJSus