Turvassa

Sinänsä kiinnostavaa, että sitä voi nyt lakonisesti rekisteröiden elää ja olla kroppansa kanssa. ”Aijaaha, ovulaatio..” Aiemmin en edes tiennyt moisen tapahtuman oireita niin pilkutarkasti kuin nyt. Lisää turhaa nippelitietoa korvien väliin.

Päätettiin vaimon kanssa viettää kevät lunkisti. Sain onnekseni tietää, että työpaikan rahoitus riittää vuodeksi eteenpäin. Olin stressannut sitä kuin hullu puuroa ja nyt saan olla tyytyväinen ja onnellinen siitä, että liksa juoksee ja saan tehdä sitä missä näköjään olen hyvä. Päätettiin palkita tämä kurjuudessa kuukausikaupalla rämpiminen ja ostaa lennot Barcelonaan kesäkuun alussa. Rakastan sitä kaupunkia enemmän kuin mitään, ja tämä on itselle jo kolmas reissu sinne. En vain kyllästy siihen kaupunkiin. Ne tuoksut ja valot, se meri ja se arkkitehtuuri, se kieli ja ne ihmiset. Vaimo haluaa käydä vielä tarpomassa luonnonsuojelualueilla telttansa kanssa, jonne minä en taas prinsessaselkäni kanssa (hellou, mikä herne?) halua mennä. Hän saa siellä nuuskia vuoristoilmaa ihan rauhassa ja jatketaan hoitoja sitten sen reissun jälkeen. Koska jos vaimolla natsaa, ei vaellusreissuja ihan hetkeen tule.

Samaan tapaan minäkin ajattelin reilu vuosi sitten, kun halusin sukeltamaan Kanarialla. ”Koska ei voi tietää milloin seuraavan kerran..” No nyt tietää, pääsen veden alle hengittelemään kesäkuussa. 

Olen tässä muutenkin komentanut masentuneisuuteen ja negatiivisuuteen taipuvaista mieltäni ryhdistäytymään. Peli ei ole vielä menetetty, jatkoajalle mennään sitten kun mennään. Elämässäni on tällä hetkellä niin paljon kaikkea hyvää ja kaunista, olen vahva ja terve, teen työtä mitä rakastan ja missä olen hyvä, ja olen löytänyt rinnalleni ihmisen, johon rakastun aina vain uudelleen ja uudelleen.

Olen turvassa.