Valoa tunnelin päässä
Onnea ja autuutta, lääkäri näytti eilen vihreää valoa vaimon hoitojen aloittamiselle! Olimme molemmat hirveän hermostuneita etukäteen, mutta hiukan eri syistä. Lääkärillä käyminen on aina jotenkin ahdistava kokemus, puhumattakaan siitä, että käynnin aikana tehdään (potentiaalisesti kivuliaita) sisätutkimuksia. Muru kuitenkin tsemppasi kauhean hyvin ja lääkärimme on mahdottoman mukava, joka saa käynnin tuntumaan aina niin leppoisalta. Jälkikäteen on aina niin huojentunut olo.
Ensi kuussa päästään siis aloittamaan hoidot. Muru on ollut luonnollisesti vuorotellen ahdistunut ja innostunut ajatuksesta. Ahdistus nousee ylipäätään siitä, ettei hän koskaan ole minun tavoin ajatellut tai kuvitellut olevansa joskus raskaana. Se on ollut täysin utopistinen mahdollisuus. Murun tyyli ylipäätään on hyvin poikamainen ja vielä joskus muutama vuosi sitten aktiiviurheilun aikoihin moni nainen älähti hänelle naisten WC:ssä ”ootko nyt oikeassa paikassa?!”, mikä sai murun välttämään julkisia wc-tiloja hyvin pitkään.
Olen tässä nyt sitten kaivellut netistä erilaisia tsemppausvinkkejä, etenkin raskausajan pukeutumiseen liittyen. Mediakuvasto antaa sellaisen kuvan, että raskaana olevat naiset pukeutuvat pääasiassa pitsihörhelöihin ja rintoja ja mahaa korostaviin naisellisiin vaatteisiin, kun taas muru on enemmän ruutupaita ja farkut linjastoa, ja kaula-aukon näkyminen on ehdoton no no. Löysin seuraavanlaisia vinkkejä ja inspiraatioita, joista saattaa olla hyötyä myös muille naisille – ihan heteroillekin (heh).
Bellaband on trikoo”vyö”, joka muistuttaa tuubitoppia, mutta sen tarkoitus on silikoninauhan avulla pitää housuja ylhäällä, vaikka nappi ja vetoketju on auki. Itsekin pääsin kokemaan tuon jäätävän alkuturvotuksen, joka vaikuttaa nimenomaan vyötäröön, vaikka housut ovat muuten sopivat.
Inspiraatioksi taas bongasin A.K. Summersin sarjakuvan, joka perustuu hänen omaan kokemukseensa raskaudesta poikamaisena butch-lesbona.
First pregnancy is a fraught, uncomfortable experience for any woman, but for resolutely butch lesbian Teek Thomasson, it is especially unnerving. As a masculine woman in a world where pregnancy and femininity go together like Barbie and pink, Teek wonders, “Can butches even get pregnant?” Well, yeah, they can.
Hiljattain verkossa on levinnyt viraalisti myös amerikkalaisen naispariskunnan raskauskuvat, joissa pariskunta on peräkkäin raskaana. Kuva on todella söpö ja kävin stalkkaamassa myös pariskunnan Instagram-tiliä nähdäkseni miltä pariskunnan poikamaisempi osapuoli on näyttänyt raskaana. Täysin samalta kuin aiemminkin, mutta ainoastaan paidat ovat olleet isompia.
Yritin sitten näitä kertoa ”lohdutuksena” murulle. Hänen ei siis tarvitse yhtäkkiä muuttua joksikin täysin muuksi, vaan saa ja voi pysyä omana itsenään.
Mutta ennen kaikkea, ei pohdita tulevaisuutta vielä sen tarkemmin, ennen kuin siinä testissä näkyy se plussa.
Nyt kuitenkin itselläni olo on enemmän kuin huojentunut. Ultrassakin tuntui niin paljon paremmalta istua siinä viereisellä tuolilla ja katsoa sitä ultranäyttöä. Kuvittelin siinä näkyvän jossain vaiheessa meidän lapsemme ja pala aivan nousi kurkkuun. Myöhemmin taas kätilön kanssa juteltaessa erinäisistä yksityiskohdista satuin näkemään pöydällä havainnekuvan IVF-toimenpiteestä eli punktiosta. Ryhdyin heti hikoilemaan ja kädet alkoi täristä. Tutkimusten mukaan moni lapsettomuudesta kärsivä nainen voi kärsiä post-traumaattisesta stressihäiriöstä erityisesti kivuliaiden IVF-hoitojen jälkeen. Tunnistan itseni noista oireista, minkä takia olenkin niin helpottunut, etten joudu käymään lävitse enää ainuttakaan toimenpidettä. En nimittäin tiedä kuinka selviäisin edes itse raskauteen liittyvistä toimenpiteistä, puhumattakaan synnytyksestä, sillä kammoan hallinnan menettämistä oman kehoni suhteen.
Jos vain olisi mahdollista raskautua ”luomusti”, voisi tilanne olla toinen. Aiommekin jossain vaiheessa – jos tarpeen – ryhtyä koti-inseminaatioihin sopivan luovuttajan löytyessä. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt tulevaisuus näyttää taas valoisammalta.