Entä jos ja kun ja ehkä

Olo on levoton. Mielessä pyörii vinhaa vauhtia kaikenlaista ja jokainen ajatus kuulostaa näin ”paperilla” eli tietokoneen näytöllä kummalliselta ja väärältä. Koska en ole nyt fyysisesti itse käymässä raskautta lävitse, ajatukset laukkaavat ajassa sitten kun se tyyppi on täällä. 

Viime yönä koiravanhus valvotti, mitä lie mörköjä pimeydessä seniiliyttään pelännyt, ja aamulla silmät ristissä koiria lenkittäessäni mietinkin, että ensi keväästä alkaen nämä katkonaiset yöt ovat sitten arkea. Jännittää ja pelottaa, koska siedän univajetta hirveän huonosti. Ajatustyöläisenä se on myös sama asia, kuin olisi fyysisen työn tekijänä rikkonut kroppansa. 

Eilen illalla uskalsin sitten avata hiukan sanasen arkkuani murulle näistä ajatuksistani (vaikka olihan se nähnyt jo nenän asennostakin, että jokin mietityttää). Laitan ne nyt tähän sillä uhallakin, että kuulostan typerältä.

– entä jos en tykkää siitä?

– entä jos se on ihan ääliö?

– entä jos se ei pidä meistä?

– entä jos en pärjää sen kanssa?

– entä jos en ole sille tärkeä?

– entä jos on totu siihen järjettömään vaipparumbaan? (argh, kakkaa ja KAKKAAAAAARGH)

– entä jos en totu siihen puklun ja happaman maidon hajuun?

– milloin saan vaimoni takaisin?

– milloin elämästä tulee taas rutiinia?

– entä jos sillä on koliikki?

– entä jos synnytyksessä käy jotain?

– miten raha-asiat? miten pärjäämme?

– miten voin tehdä kotona töitä?

– loppuko seksi kokonaan?

– entä jos se onkin vammainen?

– entä jos meille sattuu jotain? minulle? vaimolle?

– miten jaksamme koirien kanssa?

– entä jos koirat ei totu vauvaan?

– entä jos koiravanhuksemme ei opi olemaan möykkäämättä autossa?

– entä jos koko koti räjähtää vauvakrääsän määrään sukulaisten vuoksi?

– entä jos se on tyttö, ja meille tuputetaan prinsessakrääsää sylin täydeltä?

– entä jos se on poika, enkä osaa kasvattaa sitä täyspäiseksi?

– mistä saamme hyvän miehen mallin pojalle?

 

Huoh. Ajattelin, että tämä vaihe tulee vasta myöhemmin, mutta mutta.