Place of advices = neuvola

Eilen oli toisen neuvolan vuoro ja pääsimme tapaamaan varsinaisen neuvolatätimme (miksi niitä nyt kutsutaan? neuvolahenkilö?) Edellisellä kerralla olin ollut työmatkalla ja paikalla oli ollut kesäsijainen. En tiedä mitä oikein odotin koko käynniltä, tuskin varsinaisesti mitään. Pelkäsin ehkä hiukan, että siellä on vastassa sellainen ”jaa te ootte lesboja, eipä ookaan semmosta mulla ennen ollunna”, mutta nainen oli ihan asiallinen ja tavallinen. Rakennus on kuin suoraan omasta lapsuudestani leluineen päivineen. Aulassa oli muutama äiti vastasyntyneen kanssa ja – kuten aina – katseet juoksevat ensin vaimostani minuun ja sitten vaimoon.

”Onkohan nuo.. taitaa olla..”

Tällä kertaa näin katseiden vilahtavan myös molempien vatsan seutuvilla.

”Kumpikohan.. oho.”

Vaatetukseltaan ja yleisolemukseltaan sukupuolineutraali vaimoni herättää usein huomiota ja hämmennystä. Keskellä yötä ydinkeskustassa se saattaa aiheuttaa myös agressioita erinäisissä laitapuolen kulkijamiehissä, varsinkin jos ”erehdymme” pitelemään toisiamme kädestä. Nyt jo näkyvän vatsan kanssa katseet viipyvät nykyään myös hiukan pidempään.

Neuvolakäynti oli noin muutoin ihan menettelevä. Edelliseltä kerralta saadut esitteet olivat niin jumalattoman vastenmielistä ”mamman masuasukki” kamaa (yöh), että toivoin hartaasti ettei vastaavaa kieltä tarvitsisi kuunnella enää. Esitteissä puhuttiin myös vain raskaana olevasta äidistä sekä hiukan ”isän tuntemuksia” ja kuvissa oli suoraan sponsored by Libero/Pampers/Baby oil ydinperheitä. Don’t get me wrong, ei meitä vähemmistöjä syystä kutsuta vähemmistöiksi, mutta jotenkin olin jo vähän toivonut, että infomateriaaleissa olisi edes hiukan puhuttu geneerisesti vanhemmista. Tietenkin isän tuntemukset on hyvä ottaa huomioon materiaaleissa, mutta silti olisin nykyajan ja sateenkaariperheiden määrien huomioon ottaen toivonut hiukan meidän näköistämme lehtistä. Edes printattua A4:sta, jotain.

Koska minäkin olen äiti, jumalauta. En vain synnytä lastani.

Mutta neuvola..hmm..henkilö suhtautui meihin ihan kivasti. Kysyi rauhallisesti ja ystävällisesti meidän molempien vointia, tukiverkostostamme sekä siitä miksi minun alkioni siirrettiin. Kuunneltiin myös sykeääniä ja se tuntui hyvältä. +-150 lyöntiä minuutissa ja jälleen vilkas pyörinä ja hyörinä. 

Illalla vaimo hormoonihuuruissaan itki vain yleistä pahaa mieltään, joka on samaa masentuneisuutta kuin ennen kuukautisia. Yritin lohduttaa parhaani mukaan. Aika tuntuu menevän niin hitaasti ja ihmiselle, joka on tottunut olemaan aktiivinen ja urheilullinen, on hätää kärsimässä tuon väsymyksen ja huonon olon kanssa. Vatsasta on tullut vieras möykky, joka ei kuulu omaan kehoon, mutta valtaa sen kokonaan itselleen. Myöhemmin googlettelin hiukan vauvan fysiologista kehitystä näillä viikoilla (yllättävän huonosti lyötyy biologista faktaa!) ja tajusin, että kolmen viikon kuluttua lähtee käyntiin viides raskauskuukausi. Kerroin asian myös vaimolle ja ilme kirkastui välittömästi. 

”Sehän oli yli puolen välin.”

Niinpä.