Miksi emme mene perhevalmennukseen
Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen mainitsin lyhyesti ettemme ole menossa perhevalmennukseen ja ajattelin nyt hiukan avata ajatuksiani asiasta. Itse en päässyt töiden vuoksi ensimmäiselle neuvolakäynnille, joten sain käsiini neuvolassa jaetun materiaalin vasta jälkikäteen. Lueskellessani niitä Nestlen ja muiden korporaatioiden mainoslehtisiä, joissa puhuttiin ”masuista” ja ”masuasukeista”, raskaana olevan äidin suorastaan hurmoksellisesta kuvaamisesta ja idyllisen heteronormatiivisen perheyksikön kuvaamisesta, en voinut olla ajattelematta perhevalmennuksen olevan samaa.
(Kuva)
Mietin kuinka amerikkalaisten elokuvien malliin siellä sitten maataan lattialla ja treenataan hengittämistä pastellipyjamissa, puhutaan tuikituntemattomien edessä parisuhteen ”voimavaroista” ja tehdään kotitehtäviä tyyliin ”kuinka huomioin puolisoni paremmin”. Isät jaetaan omiin ryhmiin keskustelemaan isyydestä, äidit omiinsa, ja sitten ollaankin hetken vaivaantuneina hiljaa, että kumpaas ryhmään nuo lepakot nyt laitetaan. Oman alueemme perheneuvolakokemuksia googleteltuani vahvistui myös ajatukseni koko toiminnan vaivaannuttaneisuudesta ja onneksi olimme molemmat täsmälleen samaa mieltä: ei meille.
(kuva)
Toki mielelläni olisin voinut osallistua perhevalmennukseen, joka olisi meidän näköinen. Mielelläni voisin keskustella muiden sateenkaariperheiden kanssa, sillä omassa ystäväpiirissä tällaista mahdollisuutta ei juurikaan ole. Olisi mukavaa pohtia vanhemmuuteen liittyviä seikkoja, kun biologia ei määritä kaikkea ja perheessä on muita kuin se ”äiskä ja iskä”. Olisi myös mukavaa keskustella jo synnyttäneiden parien kanssa elämästä lapsen kanssa. Miten vanhemmuuden kokemus esimerkiksi sosiaalisella äidillä muodostuu? Miten lapsenhoitovastuu on jaettu? Millaisia rooleja ja esikuvia lapsille on tarjolla perheen ulkopuolella, jos esimerkiksi kahden naisen perheeseen syntyy poika? Miten neliapilaperheen vastuut on jaettu? Onko naispareilla sosiaalisen isän roolissa olevaa ystävää, joka ei kuitenkaan ole biologinen isä? Miten sukulaiset ovat suhtautuneet? Miten muu maailma?
Kysymyksiä olisi vaikka ja kuinka. Alueellamme järjestetään perhevalmennuksia myös monikulttuurisille perheille, joten ehkäpä joskus tulevaisuudessa? Harmi vain ettei meidän tilannettamme se ehdi juuri auttamaan. Onneksi onkin olemassa sateenkaariperheblogeja, joista pääsee ottamaan mallia. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tullut juuri meidän tilannettamme vastaan, vaikka Matkalla perheeksi -blogi onkin hyvin lähellä. <3