”Oikea”(sti) tyttö
Tänään käytiin jälleen äitiyspolilla katsastamassa vaimon vointia ja myoomien tilannetta. Saikku jatkuu, sillä yhden myoomakuolion sijasta siellä on nyt kaksi menossa kuolioon. Kivut on välillä sen mukaiset ja ne tulee täysin yllättäen ja puun takaa, mikä tietenkin tekee työnteosta täysin mahdotonta. Joudun itse taas matkustamaan työn puolesta, joten omaakin oloa helpottaa se tieto, että vaimo saa rauhassa levätä kotona ja anoppi on lähellä apuna tarvittaessa.
Tänään myös ultrassa varmistui sukupuoli. Tyttöhän sieltä on tulossa! Pelottavaa, jännittävää ja ihanaa yhtä aikaa. Varsinkin viime päivien somea seuranneena tämä sukupuolikeskustelu on ollut hirveästi esillä (jos et tiedä niin googleta Anttila ja Emmi Nuorgam). Olimme toivoneet poikaa etukäteen ihan senkin vuoksi, että halusimme kasvattaa yhden järkevän miehen tähän maailmaan, sillä järkeviä naisia on jo riittämiin. Verkossa erityisesti naisiin kohdistuu eniten vihaa ja vihapuhetta, mitä on näin tulevana vanhempana ahdistavaa seurata. Mielessä myös pyörii kaikki omat kokemukset aina lapsuudesta aikuisuuteen, kun suuri määrä miehiä on kohdellut pelkkänä lihakimpaleena, jota voi kouria ja kohdella miten haluaa. Oksettaa ajatuskin, että oma tytär joutuis samaan lihamyllyyn..
Mutta tämä sukupuolikeskustelu on liittynyt myös kasvatukseen ja leluihin. Sinänsä ajankohtainen juttu, sillä jouluhan on pian ovella, ja sukulaiset ovat olleet innoissaan kyselemässä mitä haluamme lahjoiksi kirjoitin asiasta jo viime jouluna ja saapa nähdä millainen tavaramäärä meidän ovista tursuaa tänä vuonna. Vaikka edes sanoisi, ettei halua eikä tarvitse.
Sukupuoli tuli myös esille eilen, kun puhuimme ohimennen appivanhempien kanssa lapsen huoneesta. Huoneessa on nyt entuudestaan jo sinistä eikä tarkoituksena ole maalata sitä piiloon vain sen vuoksi, että se joidenkin mielestä ”on poikien väri”. Pidämme sinisestä enkä missään nimessä halua omaa lastani hukuttaa pinkkiin, kuten oma äitini teki minulle. Tyttö saa pinkkiä, jos itse niin toivoo, mutta niin kauan kuin ei toivo, pinkkiä ja Hello Kittyä ei ole tulossa. Dinosauruksia ja avaruusjuttuja kyllä! 😉
Huoneen väriin kuitenkin tuli heti kommenttia. ”Ai tyttökö sieltä onkin tulossa? No pitääpä peruuttaa se mönkijätilaus hehehe”, appiukko vitsaili, johon naurahdin perään ”voi tyttökin ajaa mönkijää”.
Totesin myös vaimolle kotimatkalla tänään, että ainakin tyttö saa meistä molemmista nyt laajan skaalan siitä, mitä se tyttöys ja naiseus voi olla. Toinen äiti pukeutuu välillä höyheniin, paljetteihin ja tekoripsiin, kun taas toinen housuihin, aina. Molemmat osaa vaihtaa autoon renkaat (toinen ehkä vähän vähemmällä kiroilulla), toinen osaa käyttää työkaluja paremmin ja toinen taas neuvoa hiustenlaitossa ja meikkaamisessa. Toinen on luistellut pelkillä hokkareilla, toinen kaunoluistimilla. Toinen on herkempi ja toinen räiskyvämpi. Toinen rakastaa olutta ja kahvia, toinen taas viiniä ja teetä. Kumpikin rakastaa urheilla ja rämpiä koirien kanssa metsässä. Molemmilla on ihan yhtä pöljä huumorintaju ja kumpikin tulee olemaan muksun mielestä ”ihan sika nolo” jossain vaiheessa.
