Pesimistä

Vähiin käy ennen kuin loppuu, enää kymmenen viikkoa laskettuun aikaan. Keisarileikkaus tulee todennäköisesti noin viikkoa ennen, joten iik ja kääk, maaliskuun alussa bebé on täällä! Vaikka onhan se nytkin jo, omalla tavallaan. Vauva on jo niin läsnä kaikessa mitä tehdään. Iltaisin se ilmoittaa itsestään voimakkaalla liskodiskolla. Se ryhtyy potkimaan ja vispaamaan, kun juttelen mahan lävitse tai kun naputtelen sormilla vatsan ihoa. Aamuisin se on myös välillä vilkkaalla tuulella ja meillä on ihan omat juttumme, kun vaimo siunatuilla unenlahjoillaan vetää hirsiä vain. Pidän usein kättä vatsan alareunalla, missä on suurimmat potkut, sillä pää on edelleen ylöspäin. Saa nähdä ehtiikö vauva edes kääntyä, mutta keisarileikkauksen vuoksi sillä ei olekaan suurta merkitystä.

Vauvanvaatteita alkaa olemaan jo aika hyvät varastot, kiitos sukulaisten ja ystävien. Harsoja tarvisi kai vielä ja sitten vaipat ja sun muut saniteettitarvikkeet. Vaimo on maanisesti yrittänyt etsiä sopivia vaunuja tiukkoihin kriteereihinsä ja lopulta päädyimme ostamaan erilliset rattaat, jotka saa hyvin mahtumaan autoon ja joihin saa autoistuimen myös. Sitten ei tarvitse stressata, että yhdistelmäpaketissa on kaikki mahdolliset hilavitkuttimet. Nyt riittää vain kääntyvät (ja lukittuvat) etupyörät, ilmarenkaat, heittoaisa ja siedettävä väri (sekä tietenkin hinta). Maastossa pitää pystyä kahden koiran kanssa venkslaamaan, se on tärkeintä.

Pinnasänky on, mutta ensisängyksi tulee äitiyspakkaus, joka laitetaan roikkumaan sängyn viereen. Sopiva kangas pakkauksen ympärille löytyi Eurokankaan alennusmyynneistä ja olisin eilen saanut sen ommeltua valmiiksi, jos migreeni ei olisi kiusannut. Uusi yritys tänään. Laittelen kuvia jos ja kun ehdin (voi miksei Lilystä ole mobiiliversiota!!).

Paljon on siis jo valmiina ja vauva saisi jo tulla, mutta jos nyt kasvaisi vielä hetken, kun me teemme pesää.