Lapselle puhumisesta
Olen välillä ihmetellyt mistä olen saanut aikoinani tarpeeksi pontta sekä kouluttautua korkealle että työllistyä ns. haastavalle alalle. Lähtökohdat ovat kuitenkin pääasiassa duunaritaustalla eikä meillä koskaan erityisemmin koulutusta ole hehkutettu. Meillä ei esimerkiksi laitettu tekemään koulukoetta uusiksi, jos siitä sai ”vain” 9 (tai alle, herramunvereni!), kuten muistan joillakin luokkakavereillani olleen pakollisena. He stressasivat aivan hirvittävästi koulukokeita, koska he pelkäsivät viedä huonoa numeroa kotiin. Minä sen sijaan sain sen täsmälleen saman vastauksen ”aha, kiva” vein sitten seiskan tai kympin, enkä koskaan kokenut, että minun pitäisi pyristellä koulussa vanhempieni vuoksi.
Pyristelin aina itseni vuoksi. Saatoin esimerkiksi ala-asteella biologian koetta varten piirtää mallista katsoen jokaisen kokeeseen tulevan linnun (erityisesti linnut, pidin hirveästi linnuista), jotta muistaisin ne ulkoa. Myöhemmin olen tehnyt laajoja muistiinpanoja mahdollisimman monella eri värillä ja mindmapilla yhdistettynä, että muistaisin ja osaisin kokeissa. Muistini on nimittäin huono. Todella huono. En tiedä johtuuko se lievästä lukihäiriöstä (perheessäni on sitä enemmänkin) vai sitten hajamielisestä luonteenlaadustani. Minun on aina ollut vähän vaikea keskittyä, sillä päässäni ehtii 30 sekunnissa juoksemaan niin monet ajatukset ja mielleyhtymät, etten enää myöhemmin muista, minkä niistä oli se alkuperäinen tärkeä. Jouduin siis tekemään peruskoulussa jonkin verran töitä ysin keskiarvoni eteen, puhumattakaan myöhemmin lukiossa ja yliopistossa. Ylioppilastodistukseni onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka voin olla erinomaisen hyvä jossain, jonka koen omakseni, olen kiinnostunut siitä ja olen tehnyt töitä sen eteen (lukuaineet). Sitten taas, kun olen ollut varma, etten koskaan opi enkä osaa, koska olen vain tyhmä (matemaattiset aineet).
Vaimoni jakoi eilen kiinnostavan artikkelin, joka oli raflaavasti otsikoitu ”One little change in how you talk to your kids can help them be more successful”. Artikkelin pointtina on siis tutkimus, jossa tarkasteltiin noin yläasteikäisten lasten koulumenestystä, kun heitä kehuttiin joko ”vau, oletpa fiksu!” tai ”vau, osasit tuon hyvin, kokeilepa tätä vähän vaikeampaa”. Ensimmäinen kehu perustuu fixed mindset ja toinen growth mindset ajatteluun. Toisin sanoen, onko lapsella käsitys omasta kyvykkyydestään staattisena ja pysyvänä, eräänlaisena perittynä älykkyytenä, joka vain on. Vai onko kyvykkyys muuttuva potentiaali, jota on mahdollista kehittää yhä eteenpäin ja eteenpäin.
Artikkeli on vähän tylsä, mutta jos scrollaa alaspäin löytää animoidun videon, joka mielestäni selittää pointin paremmin. Olen jo aiemminkin miettinyt sitä, miten tyttö- ja poikalapsille puhutaan. Tytöille puhutaan usein ulkonäöstä kuinka he ovat nättejä ja ihania. Pojille taas kuinka he ovat taitavia ja osaavia. Kuinka monen poikalapsen hiuksia esimerkiksi kehutaan? (raaka yleistys toim. huom.)
Noin pääperiatteessa pointti on kiinnostava, vaikka artikkelissa onkin jenkkityyliin painotus sanalle ”successful”, joka taas suomalaisittain kuulostaa hassulta (”menestys”). Menestys on kuitenkin mielestäni täysin riippumaton siitä, kuinka paljon henkilö opiskelee tai meneekö esimerkiksi ammattikouluun. Koko elämähän on uuden oppimista, ihan jatkuvasti, myös arjessa. Esimerkiksi jos vietetään iltaa ystäväporukalla ja joku tuo uuden lautapelin. Oletko se henkilö, joka tykkää pelien kaltaisista haasteista vai joka tyrmää pelin heti tylsänä ”en mä osaa kuitenkaan”. Missä tahansa ammatissa tulee myös jatkuvasti uutta ja jos ajattelee omasta itsestään ja kyvyistään ”en mä osaa kuitenkaan”, torppaa oppimisensa ikään kuin jo heti valmiiksi. Urheilijat käyttävät tässä henkistä valmennusta, jossa visualisoidaan päässä onnistunut suoritus. Se onnistuu silloin myös suuremmalla todennäköisyydellä, kuin ajattelemalla ”ei se rauta nouse kuitenkaan” tai ”en varmasti ole tarpeeksi nopea”.
Kiinnostavia pointteja joka tapauksessa. Näistä pitää ottaa ehdottomasti vinkkejä omaankin ajatteluun, sillä aivan liian usein päässä soi rikkinäinen levy ”et osaa kuitenkaan”.
(kuva)
