Miten reagoida lapsettomuuteen(?)

Liityin marraskuussa Facebookin Simpukka-ryhmään, joka on tarkoitettu keskusteluun ja vertaistukeen lapsettomuudesta kärsiville. Se oli aivan fantastinen päätös, sillä siellä pääsee reaaliajassa ”semianonyymisti” keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka tietävät täsmälleen mitä käyn lävitse. Sieltä myös voi saada neuvoja ja vinkkejä hoitoihin ja hoidoissa jaksamiseen. Esimerkiksi viimeisimmän negatiivisen raskaustestin tehtyäni (IVF:n tuoresiirto ei kestänyt edes viralliseen testipäivään ennen kuin vuoto alkoi) sain ryhmästä välittömästi keskusteluapua pahaan olooni, vaikka oma äitini sattui tuona päivänä olemaan käymässä yön ylitse. Äitini taas ei osaa käsitellä omaa riittämättömyyden tunteitaan eikä osaa ulottaa empatiaa oman napansa ympärille, minkä vuoksi jäin yksin itkemään hänen lähtiessä ajamaan kotiinsa. Pääsin kuitenkin heti puhumaan Facebookissa jonkun kanssa, joka sattui vieläpä kaikeksi onneksi olemaan myös sateenkaariperhettä perustamassa. 

Joka tapauksessa. Ryhdyin miettimään mm. tuon ryhmän keskustelujen perusteella mitä lapsettomuutta kärsivälle  (ai kauhea miten inhoan tuota sanaa kärsiä) kokevalle voi ja ei voi sanoa? Miten ulkopuolisen eli erityisesti ystävien ja perheenjäsenien tulisi reagoida ja käyttäytyä. Tässä ehdoton top 5.

Disclaimer: tämä on tehty univajeessa ja kieli poskessa. No animals were harmed.

1. Ainahan te voitte adoptoida 

Adoptointiprosessi Suomessa on raskas ja vaikea. Ketä tahansa ei hyväksytä adoptiojonoon ja jonosta voi tippua myös pois kesken kaiken sikäli mikäli viranomaiset löytävät taustastasi tai elämäntilanteestasi jotain ongelmallista. ”Adoptioneuvonnan aikana käsitellään hakijoiden valmiuksia adoptiolapsen vanhemmuuteen. Keskusteluteemoja ovat hakijoiden motiivit, henkilöhistoria, nykyinen elämäntilanne, parisuhde, ihmissuhdeverkostot, menetykset, kasvatuskysymykset ja adoptiolapsen erityisyys sekä muut tarpeelliset asiat.” Lähde: Pelastakaa Lapset

Hox! Sateenkaaripareilla ei ole vielä oikeutta avioliiton ulkoiseen adoptioon. Puolison biologisen lapsen voi adoptoida sisäisellä adoptiolla. Avioliittolain muutos oikeuttaa myös ulkoiseen adoptioon, mutta voimaantulo on aikaisintaan vuonna 2017. Muutos ei myöskään tarkoita automaattisesti, että adoptioita päästäisiin käytännössä vielä vuosiin järjestämään, sillä moni maa ei luovuta lapsia adoptioon samaa sukupuolta oleville pareille.

Loukkauspisteet heteropareille: 5/10

Loukkauspisteet sateenkaariparille: 15/10

2. Hanki lemmikki

Niin paljon kuin omia lemmikkejäni rakastankin ja ne ovat sataprosenttisia perheenjäseniä, ei koira, kissa, marsu, kala tai pölypunkki koskaan korvaa omaa lasta. Se voi auttaa ahdistuksessa ja masennuksessa, sekä olla loputtoman hellyyden ja rakkauden kohteena, mutta se ei silti ole ihminen. 

Loukkauspisteet: 8/10

3. Neuvot seksinharrastamiseen

Tiesitkö, että hedelmöittyminen on mahdollista vain kerran kuukaudessa, noin 24-36h ajan? Siittiöt elävät naisen kehossa 2-5 päivää riippuen onko ne laitettu kohtuun peittoja heiluttelemalla vai sitten pakkasen kautta katetrilla ruiskuttamalla. Siihen ei ihan oikeasti auta se, että seisoo seksin/inseminaation jälkeen päällään, saa orgasmin, hässii neljä kertaa päivässä jne.

Inseminaatiolla hedelmöittymisen todennäköisyys on vain 15%. Eli siinä on joka ikinen kerta 85% mahdollisuus epäonnistua. 

Loukkauspisteet: 7/10

4. Ravinto- ja liikuntaneuvot

”Juo greippimehua”, ”syö parsakaalta”, ”syö enemmän kuituja”, ”älä juo kahvia”, ”juo yksi kuppi kahvia päivässä”, ”älä juo alkoholia”, ”satunnainen alkoholinkäyttö ei haittaa”, ”lopeta nyt ihmeessä tuo tupakointi”, ”eikö kannattaisi laihduttaa”, ”urheilisit edes vähän”, ”entä jos urheilet liikaa”, ”juo yrttiteetä”, ”syö D-vitamiinia vähintää 100ug päivässä”, ”älä missään nimessä syö D-vitamiinia yli suositusten”, ”muista foolihappo”, ”foolihappoa pitää syödä kolminkertainen määrä”, ”foolihappoa ei saa syödä liikaa”, ”älä syö lihaa”, ”lopeta kasvissyönti”, ”älä syö maitotuotteita”, ”maitotuotteista saa kalsiumia”, ”syö Aspiriinia”…

Loukkauspisteet: 4/10

5. ”Älä stressaa”

Tämä on sitkeä myytti, jota aina tuputetaan lapsettomuutta kokeville, sillä he ovat tunnetusti asiasta keskimääräistä stressaantuneempia. Hormonihoidot, raha, aika ja muut olosuhteet voivat lisätä stressiä eksponentiaalisesti, mutta harvoin (jos koskaan) aiheuttavat itsessään lapsettomuutta tavallisessa elämäntilanteessa. Sen sijaan edellä mainittujen yhdistelmä voi aiheuttaa hoitojen lakkauttamisen.  Stressi on myös aina yksilöllinen kokemus ja sitä voi myös mitata.

Mielikuvaharjoitus: Lapsia on tehty myös sotien aikana.

Loukkauspisteet: 100/10

Jokeri 1-100 pistettä:

Missä vaiheessa voi sanoa kokevansa lapsettomuutta? (perustuu tositapahtumiin)

Heteroparit Luomu Edition:

”Ai että kun meidän Milja-Maarian tekemiseen meni ainakin vuosi, oli tosi raskasta”.

”No meidän Jussi-Sebastianin tekemiseen meni kuusi vuotta.”

Heteroparit Klinikka Edition:

”Ihan siitä ekasta inssistä se Sirpa-Annikki sitten tärppäsi!”

”Jussi-Matias tuli sitten viiden IVF:n jälkeen.”

Sateenkaariparit Luomu Edition:

”No jotain kolmannella muumimukilla saatiin Mette-Helea alulle.”

Sateenkaariparit Klinikka Edition:

”Henri-Raineriin paloi 10 000€, viisi inseminaatiota, 1. IVF:n tuoresiirto, kaksi pakkassiirtoa ja kolmannesta se tärppäsi. Kunnes meni kesken kun tuo mun endometrioosi. Pidettiin vuosi taukoa, säästettiin rahaa, ja toisen IVF:n tuoresiirrossa sitten onnistui.”