Hän on täällä!

Keijusilmä, pikku buddha, kiukkuinen kuin ampiainen syntyessään. Leppyy hellemmin. Hän on ollut täällä jo melkein viikon ja joka päivä luulen, että joku tulee sanomaan ”ai niin, ei tää ookaan teidän, sori (siitä)!”

Leikkaus meni niin hyvin kuin se vain voi mennä. Tyttö syntyi kuudessa minuutissa ja karjaisi leikkaussalissa kuuluvasti. Ensimmäinen ajatukseni oli ”onpa sillä posket!”, sillä en ollut koskaan nähnyt niin pyöreäposkista vastasyntynyttä. Kolme ja puoli kiloa, 50 senttiä. Kaunista kihartuvaa kastanjanruskeaa tukkaa aivan valtavasti.

Pääsin kätilön mukaan mittaamaan ja pesemään vauvaa kun murua paikkailtiin kiinni. Tyttö kiljui kuin kiukkuinen ampiainen vielä siinäkin vaiheessa, kun sain hänet iholleni. Tuntui täysin epätodelliselta kuunnella sitä korviariipivää ääntä ja tuntea pieni rintakehä omaani vasten. 

Tyttö on nyt kuusi päivää vanha ja hänellä on valtava nälkä. Koko ajan. Tahto ilmaistaa selkeästi ja lujaa, mutta rauhoittuu myös suurimman osan aikaa salamannopeasti eikä harmit jää päälle. (Tyttö tulee siis äiteihinsä. <3) Hän rakastaa, kun hänelle hyräillään ja häntä silitetään nenän varresta. Ja nuo silmät.. voi taivas noita vastasyntyneen silmiä. Joskus niitä on kai sanottu sielun peileiksi ja kaipa se pitää paikkaansa, mutta se on katsojan kuvajainen, joka niistä heijastuu. Ymmärtää hyvin nopeasti oman pienuutensa ja vajavaisuutensa. 

Olen aivan sanoin kuvaamattoman onnellinen ja häkeltynyt siitä, että me tehtiin tuommoinen.. Me molemmat, yhdessä.

Meillä on tytär.