Byrokratiaa
Tänään saatiin aloitettua perheen sisäinen adoptioprosessi. Aamupäivä jännitti eniten vauvan puolesta, sillä nyt lähdettiin ensimmäistä kertaa kaikki suhteellisen aikaisin liikkeelle ja jännättiin lähinnä onko tyttö saanut tarpeeksi syödäkseen. Turhaan huolehdittiin, sillä aamulla heräsi niin hyväntuulinen tähtisilmä, joka syötyään seurusteli iloisesti sylissäni (miten ihanalta voikaan oma lapsi näyttää!), simahti vaunuihin heti lähdettyämme ja nukkui koko virastoreissun ajan kotiin saakka.
Itse adoptiokeskustelu..tai no, haastattelu oli lyhyt ja vei vain noin 20 minuuttia. Sen aikana meiltä kyseltiin parisuhteemme historiaa, hieman tulevaisuudensuunnitelmia (lapsen koti- ja päivähoito jne.) sekä ajatuksiamme vanhempina. Tuntui oudolta selittää uppo-oudolle ihmiselle (ja hänen harjoittelijalleen) kuinka tapasin vaimoni, millainen hääpäivämme oli ja kuinka päädyimme tekemään lapsen. Näitä samoja keskusteluja on käyty tosin jo niin monen viranomaisen kanssa, että rutiinillahan ne menee, mutta silti tällainen ylimääräinen työ tuntuu kummalliselta. Tottakai hän on lapseni! (ps. allekirjoita äitiyslaki nyt, niin tulevaisuudessa muiden äitien ei tarvitsisi tällaista hölmöyttä käydä lävitse!)
Biologiasta ei tosin puhuttu mitään. Mielestäni meidän ei tarvitse joka tilanteessa korostaa sitä, että tyttö on minun munasolustani, sillä tällaset järjestelyt ovat edelleen siinä ja siinä rajamailla lasketaanko tätä sijaissynnytykseksi. Laki ei vain suoraan tunnista (vielä) tällaista tilannetta, mutta emme halua viranomaisten kanssa yhtään ylimääräistä mahdollisuutta, että hedelmöitysklinikkamme tahi lääkärimme joutuisi vaikeuksiin.
Prosessissa ei toivottavasti kuitenkaan mene pitkään, sillä pääkaupunkiseudulla jonotusajat käräjäoikeuteen ovat ilmeisesti aika inhimilliset.
Mutta olipa ihanaa käydä yhdessä perheenä vähän kaupungilla. Vauva nukkui hyvin (ja näyttää ihan minulta nukkuessaan: suu apposen auki ja kuola valuu! :D), aurinko paistoi ja elämä tuntuu kepeältä. Viikonloppuna käymme hiukan maakuntamatkailemassa puolison syntymäpäivän kunniaksi ja toivon mukaan sää jatkaa suosimistaan ja pikku neiti osoittautuu myös ravintolakelpoiseksi seuralaiseksi.
