Kantoliinat – arjen pelastus

Otimme selvää jo ennen tytön syntymää erilaisista kantoliinavaihtoehdoista ja saimme lahjoituksena Hugabub trikooliinan. Oli kuitenkin aluksi vaikea hahmottaa miten lapsi sinne asettuu ja varsinkin vastasyntyneen kanssa tuntui aluksi hurjan pelottavalta ryhtyä käärimään lasta mihinkään. Onneksi lähipiirissämme on kantoexperttejä ja hyvin nopeasti Facebookin kantoliinaryhmän sekä Wrap you in love-sivuston videoiden kanssa varmuus on kasvanut.

Tällä hetkellä en tiedä mitään parempaa, kuin kantamisen. Trikooliina meni auttamatta jo liian pieneksi kuusikiloisen mötkäleemme kanssa (voi olla että kangas on jo myös väsähtänyt) ja kuin tilauksesta tuttu laittoi myyntiin oman Babyhawk neliöliinansa, jonka ostin oikeastaan vain upean kuosin vuoksi. Meillä on myös yksi kantoreppu, mutta en tunne sitä itselleni mukavaksi enkä jaksa alkaa solkien ja säätöjen kanssa venkslaamaankaan, mutta auta armias tuo neliöliina. Pa-ras-ta i-ki-nä.

Tyttö on nyt jo kauhean kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta ja liinassa on helppo tehdä muutakin kuin kanniskella tyttöä käsivarsilla. Kuuden kilon mötkäle alkaa nimittäin jo tuntumaan käsivarsissa ja selässä eikä salilla näköjään ehdi juoksemaan tarpeeksi usein, että lihaskunto pysyisi tytön kasvuvauhdissa. Liinassa olen tehnyt ruokaa, imuroinut, luutunnut lattioita, istunut tietokoneella, hytkytellyt jumppapallon päällä (kunnon kiukkukohtauksen iskiessä) ja eilen kävimme lähikaupassakin nopeasti. Aluksi liinaan laittaminen saattaa kiukuttaa lasta (varsinkin, jos kiukku on jo muutenkin päällä), mutta hyvin nopeasti hän aina rauhoittuu ja lopulta nukahtaa.

Se fiilis, kun rintaa vasten tuhisee nukkuva pieni.

Se fiilis, kun pieni herää, haukottelee ja tapittaa valtameren sinisillä suurilla silmillään. 

Vähemmästäkin menee äiti ihan pähkinöiksi.