Ja sitten se sanoi ”huu”
Eiliseltä tallentui sydämeen maailman hellyttävin hetki. Vietin oikean painajaiskiireisen maanantain töissä, joka veny melkein 10-tuntiseksi päiväksi. Vauva menee yöunille yleensä kahdeksan tienoilla, joten puoli kahdeksan aikaan melkein juoksin kotimatkan, että ehdin nähdä nappisilmät ennen unille menoa. Siellähän se kikkarapää köllötteli jo sängyssämme, silmät unisina punottaen ja naamaa käsillä hieroen. Kun huikkasin sängyn reunalta ”moooooooi”, suli vauvan kasvot maailman ihanimpaan hymyyn.
Siinä sitten jutusteltiin päivän kuulumiset nopeasti läpi.
”Onko ollut kiva päivä?”
”Huuuuu!”
”Ootko syönyt hyvää ruokaa?”
”Huuu huu!”
”Niin minäki. Mitäs te ootte touhunneet?”
”Huu!”
”No huu huu itelles.” <3
Ihanin tyyppi..