Kaapin heiluriovet

Olen tässä viimeisen tunnin ajan härvännyt koneen äärellä mukamas työasioita, mutta kykenemättä keskittymään oikein mihinkään. Lähden kohta tapaamaan muutamia sukulaisia, joita en ole nähnyt sattuneesta syystä kymmeneen vuoteen ja jostain syystä jännittää ihan hirveästi. Kyseisten sukulaisten kanssa ei ole koskaan tullut puheeksi tämä minuna ”lesbiaanisuus” eli en ole tavannut heitä koko sinä aikana, kun tulin kaapista ulos omalle perheelleni..kappas vaan.. melkein tasan tarkkaan kymmenen vuotta sitten.

En näe näitä sukulaisia kovin usein, koska asumme eri maissa, mutta nyt olen sopivasti ”huudeilla”, joten olisi epäkohteliasta olla näkemättä heitä. En vain yhtään tiedä miten puhun tai olen puhumatta meidän pikku perheenlisäyksestä, koska en yhtään tiedä kuinka paljon serkut ovat juorunneet asioista Facebookin perusteella. Äitini on toki postannut naamakirjaan säännöllisesti hehkutuksia tulevasta mummoudestaan ja siellä on myös kuvia meidän häistä muutaman vuoden takaa, mutta nämä ko. sukulaiset eivät erityisemmin ole naamakirjasukupolvea.

Tuntuu tyhmältä jännittää tätä asiaa, koska en ole ollut kaapissa pitkään aikaan ja puhun työyhteyksissäkin luontevasti vaimostani jne. Nyt on silti ihan maha sekaisin ja ollut vaikea keskittyä mihinkään koko päivänä.

Gnääh.

No, laastarimeiningillä, kerran se vain kirpaisee jne. 

EDIT myöhemmin:

No, voihan sitä olla myös puhumatta koko asiasta koko iltana. :D