Meidän vauva on pian täällä

Vähiin käy ennen kuin loppuun ja muita kliseitä. Nyt on tehty pesää oikein ajan kanssa ja rauhassa, vaikka aika valmistahan meillä oli jo ennen vaimon äitiyslomaa. Omakin työttömyys on kääntynyt jo voiton puolelle, sillä mikäpäs tässä viettää yhdessä aikaa, nukkua pitkään, valvoa pitkään ja köllötellä kotosalla. Harvoin on ollut oma pää näin nollaantunut työstressistä, vaikka rahatilanne aiheuttaakin oman huolensa ja tulee yöuniin. 

Enää puolitoista viikkoa aikaa. Tässä viimeisen kuukauden aikana on ehditty myös säikähdellä raskausmyrkytysten mahdollisuutta ja verenpaineiden heittelyä, mutta toistaiseksi kaikki on ollut vääriä hälytyksiä. Vaimon maha on kasvanut aika maltillisesti ja nyt viikon sisällä ”tipahtanut” alemmas eli aiempi pysty pötsi on nyt hauskasti alakenossa (takakenon sijaan). Olo sen sijaan on aikamoisen tukala ja kokonaiset yöt kunnon unineen on jo pelkkää haavetta. Minä olisin samassa tilanteessa varmasti jo marssinut lääkärille hakemaan jotain unen ylläpitämiseen, mutta ehkäpä ne on nuo hormonit, jotka pitää silti vaimon mielen yllättävän vireänä univajeesta huolimatta. Tai sitten se on loistavien unenlahjojen ansiota, sillä vaimo on oikea päikkäreiden mestari (toisin kuin allekirjoittanut). Toivottavasti vauva on imenyt itseensä yhdeksän kuukauden aikana yhtä hyvät unenlahjat eikä tule minuun.

Kaikki on jo valmista. Vaipat, tuttelit, sängyt, rattaat, vaatteet, tutit, pullot ja pelit ja rensselit. Nyt enää puuttuu vain päätähti paikalle.

Päivääkään ei silti mene etteikö mieli tekisi temppuja pelkojen suhteen. Entä jos ja entäpä ja jos ja jos.. Laitoimme tänään vaunuja valmiiksi ja kun hytkyttelin niitä edestakaisin eteisen lattialla en voinut kuin purskahtaa itkuun. Tätä on odotettu niin kauan. Niin kauan, ettei enää oikein muista sellaista elämää, joka ei pyörisi hedelmöityshoitojen, keskenmenojen ja raskauden ympärillä. Nyt se kuitenkin tapahtuu, ihan pian jo. Meidän vauva on pian täällä.