Meidän pieni on nyt jo kuukauden ikäinen! Syömistahdin seurauksena tosin ei enää niin kauhean pieni ja esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä peseminen alkaa tuntua jo vasurissa, kun koko vauvan paino lepää siinä. Mutta on se silti vielä niin kovin pieni!

Katse alkaa jo hiljalleen löytämään kiinnostavia asioita ja olohuoneemme seinillä olevat taulut ja muut härpäkkeet kiinnostavat kovasti. Myös neuvolasta saatu kelta-punainen hymynaama (jonka hiukan köhien otin vastaan, koska mitä vittua se Nestlen logo siinä tekee, leikkasin sen pois) kiinnostaa myös hoitopöydän vierellä.

Eniten tässä on arki pyörinyt kuitenkin nukkumisen ympärillä, sillä syöminen on kovin hanskassa ja maitoa tulee pakkaseenkin asti. Osasin meditoida miettiä jo etukäteen noita unettomia öitä, mutta auta armias miltä tuntuu olla neljän tunnin yöunilla töissä (kyllä, sain töitä!) koko päivä ja sen jälkeen vielä koirat, pyykit, ruoka jne. Tai auta armias, kun se lapsi vain itkee ja hytkytät sitä jo kolmatta varttia jumppapallolla niin että selkälihakset huutaa hoosiannaa ja mietit jääköhän sen hytkyminen välikorvaan keinumaan vielä nukkumaan mennessäkin.

Ja juuri kun tuntuu ettei jaksa enää, epätoivo alkaa hiipiä ajatuksiin ja mielessä soi vain rikkinäisen levyn tavoin miksei se perkele jo nuku, se nukkuu sittenkin. Kokonaisen yön, neljän viiden tunnin pätkissä. Tai kun se edellisenä iltana ei rauhoittunut millään minun syliini ja ehdin jo itkeä sitä, miten olen turhahuonojamuutenkinihanpaska, se seuraavana yönä itkiessään rauhoittuu vain minun syliini. Ota tuosta nyt sitten selvää. <3 

Mutta on se silti vielä aika helppo tapaus, vaikka se ei aina nukukaan. Jotenkin sitä siihen itkuun ja huutoon osaa suhtautua eri tavoin, kun kyseessä on oma lapsi ja tietää suurin piirtein mikä sitä itkettää vituttaa.  Muutamia kikkakolmosia osataan jo aika hyvin ja esimerkiksi jotkut vatsavaivaisen vauvan rauhoittelukeinot saa meillä vain bensaa liekkeihin (kuten mahallaan käsivarsilla pitäminen on iso nou nou).

Ensi lauantaina meillä olisi vuosipäivä ja tavoitteena karata pariksi tunniksi syömään ihan vain kahdestaan. Vaimon sisko tulee meille lapsenvahdiksi ja toivotaan, että kaikilla säilyy hermo ja mielenterveys. Pidän kaikkia peukkuja ja varpaita ristissä, että kaikki menee hyvin, vaikka todennäköisimmin stressaamme koko illastamisen ajan vauvaa, riennämme kilpaa kotiin vain huomataksemme, että se nukkuu ihanasti koko ajan.