Haettiin äitiyspakkaus alkuviikosta ja olihan se jännää. Ulkomaisille kollegoille on ollut kiinnostavaa selittää, että kuinka meillä Suomessa tosiaan kaikki saavat halutessaan tuollaisen perheen starttipaketin, jonka avulla lapsen saa vaatetettua ja hoidettua. Vielä kiinnostavampaa on ollut kertoa, kuinka se laatikko on hyvin monelle vauvalle myös ensimmäinen peti ja laatikon mukana tulee tosiaan ihan patjakin.

Vaatteita meille on tullut lahjoituksena ystäviltä jo aika paljon ja uskoisin jouluna myös pakettien sisällön keskittyvän vauvatarvikkeisiin (ellei sitten hienoinen metapuheeni vaatteiden tarpeettomuudesta ole mennyt perille). Ihaninta kuitenkin äitiyspakkauksessa oli mielestäni kuosit ja värit. Jokainen vaatekappale ja tarvike olisi ollut juuri sellainen, johon olisin itsekin voinut rahani laittaa. Erityisesti rakastuin lämpöpussiin. Pöllökuosit olivat myös tällaisen pöllöfanin mieleen.

Joiltain vauvapalstoilta olin aiemmin lukenut kitinää siitä, kuinka tyttölasta ei noihin vaatteisiin voi pukea, koska ”poikien värit”. Olen tästä jauhanut ennenkin etten ymmärrä tuota värien sukupuolittamista. Rakastan turkoosia ja maanläheisiä sävyjä, joten lapseni tulee olemaan puettu myös näihin väreihin siihen asti, kunnes osaa itse kieltäytyä niistä. Pinkkiä ja Hello Kittyä en osta oma-aloitteisesti, ellei tyttäreni ryhdy sitä väen vängellä vaatimaan.

Mutta on se kyllä niin erityisen hienoa, että on oikeutettu saamaan valtiolta vastaavan avustuspaketin. Monelle perheelle se on varmasti tervetullut, sillä itsekin olen jo googlettanut ”paljonko vauva tarvitsee vaatteita”, sillä en tiedä yhtään millaista tahtia vaatteita vastasyntyneellä ja hippasen vanhemmalla kuluu. Tietenkin, jos vauva on samanlainen pulauttelija kuin minä aikoinaan, joutuu paitoja ja muita vaihtamaan tiuhaankin tahtiin.

Äitiyspakkauksen laatikko tulee meilläkin myös ensipediksi. Saamme pinnasängyn lahjoituksena, mutta se ei oikein mahdu järkevästi makuuhuoneeseemme. Vaimoni yöunia varjellaksemme nukutamme vauvaa makuuhuoneessamme niin kauan kuin on tarvis ja siirrämme pinnasänkyyn vasta, kun näyttää siltä, ettei kummankaan meistä tarvitse pomppia pitkin asuntoa yötä myöten.

Innostuin roikkuvasta kehdosta jo kuukausia sitten ja aiomme nyt joululomalla ommella itse äitiyspakkauksen laatikon ympärille kankaat ja roikottamissysteemin. Olen lukenut myös, että roikkuva kehto on koliikki- ja refluksivauvoille helpotus, ja haluan varautua myös siihen. Käytettynähän noita kehtoja saisi myös ihan järkevään hintaan, mutta koska olemme tällainen DIY pariskunta, päätimme tehdä sen itse. Roikkuva kehto myös on sivuvaunua järkevämpi ratkaisu koirien kannalta, sillä toinen koiristamme on kova ”hoitamaan” vauvoja ja haluaisi nuolla vauvaa ihan koko ajan. Roikkuvaan kehtoon koira taas ei pääse, hömelö pelkuri kun on. <3 Tällainen virkattu kehto olisi ihan unelma, mutta en usko hermojen kestävä tuollaista käsityötä. Postauksesta sain kuitenkin hyvän vinkin kestävyyden testaamiseen: kokeilee riittävän painavalla kahvakuulalla.