Tag: #raskaus

Odottavan aika on pitkä, hekotihekoti. Silti nuo päivät näyttävät etenevän tasaiseen tahtiin ja viikko toisensa jälkeen hurahtaa ohitse. Olin viime viikolla pitkään työmatkalla ja oli ahdistavaa olla kotoa poissa, kun tiesi miten huono olo toisella on. Anoppi oli onneksi koirien suhteen hälytysvalmiudessa, mutta kaikki meni lopulta ihan hyvin. Jopa perheen aktiivinen terrierikin ymmärsi olla häsläämättä […]

Tällä hetkellä päivät pyörivät vaimon pahoinvoinnin ympärillä. Mitä voi syödä, mitä ei voi syödä, milloin voi levätä, kuinka paljon pitää levätä, voiko vitutukseen kuolla (vaimoa lainaten)? Eilen vaimo yritti laittaa pyykkejä kuivumaan (levättyään ensin töistä tullessa useamman tunnin), kunnes kuulin yhtäkkiä yläkerrasta juoksuaskelia ja oksennusääniä kylpyhuoneesta. Olin aiemmin jo sanonut, että anna minä huushollaan ja […]

Kädit tärisi koko matkan ja yritin miettiä neutraaleja asioita. Nurmikon leikkuuta, tiskausta, mustikan poimintaa. Juuri ja juuri kykenin keskittymään edes aamupäivän työntekoon. Olimme etuajassa, joten istuimme hetkeksi ulos auringonpaisteesta nauttimaan ja viestittelin työkollegojen kanssa.  Sitten alkoi hihityttämään. Kun jännitän, alan hihittämään ja virnuilemaan. En pysty pysymään vakavana, vaan virnuilen kuin vähämielinen. Lääkärikin oli hyvällä tuulella […]

Vielä reilu viikko sitten muru ihmetteli ettei juuri muuten huomaa eroa oloonsa muuta kuin väsymyksenä ja vatsan iltaturvotuksena. Nyt huomaa jo että kolisee. Kaikki ällöttää, oksettaa, inhottaa. Ruoka ei maistu, mutta kokista ja jäätelöä voisi lipittää päivät pitkät. Töissä on hankalaa yrittää keskittyä ajattelemaan, kun koko ajan vain ällöttää. Vielä ei ole oksentamiseen asti huono […]

Niin kuin rakkaalla lapsella on monta nimeä niin on myös vanhemmalla. Kun perheessä onkin kaksi äitiä, se biologinen ja sosiaalinen, joutuu myös miettimään millä nimellä haluaisi itseään tai toisiaan kutsuttavan. Tämäkin pohdinta on varmasti tässä vaiheessa jo liian aikaista, mennäänhän nyt vasta raskausviikolla kuusi, mutta pohdinnat ovat oma tapani osallistua asiaan. Olen lapsesta saakka kuvitellut […]

En yhtään ihmettele, että raskaustestejä menee Suomessa vuosittain miljoonia. Mieli tekisi pyytää vaimoa testaamaan vielä, että näyttääkö se edelleen kahta viivaa. Tuttavapariskunnan odottava äiti kävi uudelleen verikokeissa ennen ensimmäistä ultraa, koska ei uskonut vatsassa olevan ketään. Puhumattakaan kotidopplerien suosiosta.  Meille niin pitää saada sellainen.

Odottaminen. Kiinnostava suomenkielinen ilmaisu raskaudelle, sillä sitähän se on: odottamista. Odotetaan plussaa. Odotetaan verikokeita. Odotetaan ensimmäistä ultraa. Odotetaan maagisen 12 viikon rajapyykin ohittamista. Tuntuu ettei aika millään kulu eteenpäin, vaikka se joka ilta nukkumaan mennessä tuntuu menevän liiankin lujaa. Murulla on alkaneet iltapalelut ja vatsakin on ihan pinkeä iltaa kohden. Juuri niinkuin itsellänikin viime vuonna […]

Onnea ja autuutta, lääkäri näytti eilen vihreää valoa vaimon hoitojen aloittamiselle! Olimme molemmat hirveän hermostuneita etukäteen, mutta hiukan eri syistä. Lääkärillä käyminen on aina jotenkin ahdistava kokemus, puhumattakaan siitä, että käynnin aikana tehdään (potentiaalisesti kivuliaita) sisätutkimuksia. Muru kuitenkin tsemppasi kauhean hyvin ja lääkärimme on mahdottoman mukava, joka saa käynnin tuntumaan aina niin leppoisalta. Jälkikäteen on […]

Olen aika usein sellainen kaikki tai ei mitään tyyppi. Jos mennään, niin mennään sitten satasella. Ei jäädä himmailemaan tai vähentämään kierroksia, koska siinä ei ole mitään järkeä. (Paitsi jos on hyvä tilaisuus alisuorittaa roimasti, koska sittenhän pääsee jälkikäteen sanomaan ”no en mä edes kunnolla yrittänyt”.) Eli aina vain pökköä pesään! Sen vuoksi tälle kuukaudelle pistettiin […]