Tag: sateenkaariperhe

”Kun mulla on koko ajan sellanen olo, että teen jotain väärin!” Tuohon lauseeseen tuntuu tiivistyvän vanhemmuuden ja erityisesti äitiyden ja äidin rakkauden koko ydin. Jatkuvaa syyllisyyttä tehdyistä ja tekemättä jättämisistä, halua tehdä varmasti kaikki oikein (Mikä kaikki? Mikä on oikein?), että olisi hyvä äiti ja sellainen vanhempi lapselleen kuin haluaisi. Olisiko pitänyt jaksaa vielä vähän sen […]

Tänään saatiin aloitettua perheen sisäinen adoptioprosessi. Aamupäivä jännitti eniten vauvan puolesta, sillä nyt lähdettiin ensimmäistä kertaa kaikki suhteellisen aikaisin liikkeelle ja jännättiin lähinnä onko tyttö saanut tarpeeksi syödäkseen. Turhaan huolehdittiin, sillä aamulla heräsi niin hyväntuulinen tähtisilmä, joka syötyään seurusteli iloisesti sylissäni (miten ihanalta voikaan oma lapsi näyttää!), simahti vaunuihin heti lähdettyämme ja nukkui koko virastoreissun ajan kotiin […]

Meidän pieni on jo kaksiviikkoinen. Se kasvaa päivä päivältä ja näyttää yhä enemmän vauvalta eikä vastasyntyneeltä. Vaipparutiinit, syömiset, nukkumiset. Kaikki ovat hiljalleen ajautumassa omiin uomiinsa, joita myös arjeksi kutsutaan. Minä olen saanut uuden työpaikan, missä olen koeajalla. Nukun kotona vierashuoneessa, sillä vauvan yösyömiset valvottavat minuakin korvatulpista huolimatta. Turhaan me molemmat valvomme, koska minä en voi […]

Olen ollut äiti reilu viikon. En vieläkään oikein ymmärrä sitä. Toisaalta tuntuu, että tuo nyytti on ollut meillä paljon paljon kauemmin. Välillä taas ehdin unohtaa koko lapsen olemassaolon, kunnes hätkähdän taas siihen todellisuuteen, että tuossa se on. Tuossa se todella nyt on. Olen haaveillut äitiydestä aina. Enemmän tai vähemmän. Muistan kun teini-ikäisenä itkin karvaasti sitä, […]

Keijusilmä, pikku buddha, kiukkuinen kuin ampiainen syntyessään. Leppyy hellemmin. Hän on ollut täällä jo melkein viikon ja joka päivä luulen, että joku tulee sanomaan ”ai niin, ei tää ookaan teidän, sori (siitä)!” Leikkaus meni niin hyvin kuin se vain voi mennä. Tyttö syntyi kuudessa minuutissa ja karjaisi leikkaussalissa kuuluvasti. Ensimmäinen ajatukseni oli ”onpa sillä posket!”, […]

Kääk. TJ2 päivää. Kääk. Kääk.  Apua, ollaanko me valmiita? Voiks tän vielä peruu? Eikäku! Hjälp? Mites se vaippa puettiinkaa? Entäs ne tuttipullot? Rintakumit ja kaiken maailman nännisalvat? Leikkausalkkarit? Onks meillä ruokaa? Pitääks täällä siivota vielä? Koirille hoitopaikka? Miten ne reagoi uuteen tyyppiin? Nukutaanko me koskaan enää? Miten sitä voi enää koskaan nukkua, kun haluaa vain […]

Lähestyvä synnytys (kyllä, kutsun myös sektiota synnytykseksi toisin kuin jotkut netin rääväsuut) on saanut vauvan konkretisoitumaan ihan eri tavalla. Samalla tulee miettineeksi myös arjen sujuvuutta ja omaa ja puolison jaksamista. Mielen perukoille on jäänyt kaikumaan vain ne pelottelutarinat kauheasta vauva-arjesta, jossa puolisot tappelevat keskenään milloin mistäkin ja kaikki on yhtä kaaosta. Eihän se tietenkään tarvitse […]

Vähiin käy ennen kuin loppuun ja muita kliseitä. Nyt on tehty pesää oikein ajan kanssa ja rauhassa, vaikka aika valmistahan meillä oli jo ennen vaimon äitiyslomaa. Omakin työttömyys on kääntynyt jo voiton puolelle, sillä mikäpäs tässä viettää yhdessä aikaa, nukkua pitkään, valvoa pitkään ja köllötellä kotosalla. Harvoin on ollut oma pää näin nollaantunut työstressistä, vaikka […]

En ole ehtinyt päivitellä blogin puolella viimeisimpiä kuulumisia, ja sanon heti alkuun ettei postauksen otsikko oli mikään raskauteen liittyvä ja kaikki menee sen saralla hyvin. Tässä on pari viimeistä viikkoa oltu vain hiukan muissa ajatuksissa, sillä YT:t pärähtivät päälle omalla työpaikallani ja sain kuulla olevani leikkauslistalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jään nyt muutaman viikon sisällä […]

Olen välillä ihmetellyt mistä olen saanut aikoinani tarpeeksi pontta sekä kouluttautua korkealle että työllistyä ns. haastavalle alalle. Lähtökohdat ovat kuitenkin pääasiassa duunaritaustalla eikä meillä koskaan erityisemmin koulutusta ole hehkutettu. Meillä ei esimerkiksi laitettu tekemään koulukoetta uusiksi, jos siitä sai ”vain” 9 (tai alle, herramunvereni!), kuten muistan joillakin luokkakavereillani olleen pakollisena. He stressasivat aivan hirvittävästi koulukokeita, […]