Tag: #ultra

Siellä se meidän pieni perjantaina näkyi. Nenä ja silmät, kädet ja jalatkin oikeamääräiset. Peukkua vilkutteli ja vispasi, pyöri ja heilui niin kovasti, että meni hetken löytää syke ja mitata niskaturvotus. Kaikki näytti oikein hyvältä. <3 Melkein odotin itkeväni liikutuksesta, mutta silmät pysyikin kuivana. Sen sijaan olisin halunnut tuijottaa sitä ultrakuvaa vaikka kuinka kauan! Ihan käsittämätön […]

Tässä blogissani haluan pyöriä siinä pumpulinpehmeässä kuplassa, että maailma on ihana ja hyvä ja puolustamisen arvoinen. Toisin kuin some ja media tällä hetkellä näyttäisi olevan, kun empatiakyvyttömät oksentavat vihaansa tuntematonta kohtaan. Siksi siis: sykettä mä metsästän! Ostin käytettynä kotidopplerin, jotta voisimme muiden hysteerikkoäitien lailla (köh) tutustua lapseemme hänen sykkeensä kautta. Onhan se mukelo jo kuutisen […]

Haha, ketkut. Olivat mokanneet sen alkuraskauden ultra-ajan. Soitin ja känkkäsin asiasta, jolloin huomasivat ettei sen niin myöhään kuulu olla. Ensi viikon perjantaina uudet treffit! <3

Kädit tärisi koko matkan ja yritin miettiä neutraaleja asioita. Nurmikon leikkuuta, tiskausta, mustikan poimintaa. Juuri ja juuri kykenin keskittymään edes aamupäivän työntekoon. Olimme etuajassa, joten istuimme hetkeksi ulos auringonpaisteesta nauttimaan ja viestittelin työkollegojen kanssa.  Sitten alkoi hihityttämään. Kun jännitän, alan hihittämään ja virnuilemaan. En pysty pysymään vakavana, vaan virnuilen kuin vähämielinen. Lääkärikin oli hyvällä tuulella […]

Odottaminen. Kiinnostava suomenkielinen ilmaisu raskaudelle, sillä sitähän se on: odottamista. Odotetaan plussaa. Odotetaan verikokeita. Odotetaan ensimmäistä ultraa. Odotetaan maagisen 12 viikon rajapyykin ohittamista. Tuntuu ettei aika millään kulu eteenpäin, vaikka se joka ilta nukkumaan mennessä tuntuu menevän liiankin lujaa. Murulla on alkaneet iltapalelut ja vatsakin on ihan pinkeä iltaa kohden. Juuri niinkuin itsellänikin viime vuonna […]