Olen hevosharrastaja ja olen nuorempana sekä ratsastanut ratsastuskoulussa että ajanut ravihevosta  maalla sukulaisten luona.

Tällä hetkellä raviurheiluun kohdistuva kritiikki sekä huolestuttaa että aiheutta myötätuntoa alalla toimivia kohtaan.

MOT julkaisee dokumentin ravihevosten kohtelusta. Aivan aidosti olen sitä mieltä että tämä on loistava asia. On selvää että raviurheilussa on epäkohtia joihin pitää puuttua ja joihin olisi pitänt puuttua jo kauan sitten. Loistava esimerkki puuttumisesta on mielestäni joka talvinen kenkäpakko. Toisekseen pitää muistaa se että ei kaikkien hevosten kaviot kestä kesälläkään kengittä ajamista mutta se ei tee hevosesta sairasta tai vaivoistaan kärsiviä vaan ainoastaan kengillä ajettavia.  Talvinen kenkäpakko puhuttaa joka vuosi puolesta ja vastaan se kuitenkin sallittakoon.

Nyt puhuttaa hevosten suut.

Ravihevosten suista on löytynyt eriasteisia mustelmia, haavoja sekä muita vammoja. Mistä nämä sitten johtuu? Liian kovista otteista ohjastajan toimesta? Onko hevonen purrut kieleensä tai poskeensa vahingossa? Onko kuolain sopimaton?

Mielestäni kun puhutaan suun alueen vammoista pitää keskittyä siihen että mikä ne on aiheuttanut. Jos se on johtunut ohjastajan toiminnasta, on se ehdottoman tuomittavaa ellei vammat ole kolaria tms tilanteita välttäessä tullut.  (Edellä mainittu on ainut syy miksi kuski saa repäistä mielestäni kovempaa suusta jos muita konsteja tilanteen välttämiseksi ei ole.) Jos suusta repiminen johtuu hevosen ”käskyttämisestä” kilpailutilanteesta pitää siitä ohjastajalle tasosta ja voittomäärästä riippumatta määrätä sellainen rangaistus että se ”tuntuu” kanssa. Kilpaa ajavilla ihmisillä on oltava tiedossa mitä saa ja mitä ei ole suotavaa tehdä käskemisen nimissä.

Jos hevonen kilpailun aikana puree itseään poskeen tai kieleen on kyseessä kuitenkin aina vahinko. Siitä ei lähtökohtaisesti mielestäni pidä rangaista.

Sopimaton kuolain voi vahingoittaa hevosen suuta vaikka se ei olisi kuolaimen valitsijan tarkoitus. Kuolaimen valitsemiseen pitää pyrkiä tarjoamaan osaavaa apua ja jos tästä huolimatta tekee sen päätöksen että valitsee kuolaimen joka vahingoittaa suuta pitää siitä pystyä rankaisemaan esim kilpailukiellolla.

Olisi mielestäni kohtuuden nimissä syytä tutkia ratsastuskoulujen ratsujen suita ihan laajaalaisesti. Onko niissä vaurioita ja mistä ne johtuu? Ratsastuskouluja on monen tasoisia ja niillä käy monentasoisia ratsastajia ja heitä pitää pyrkiä ohjaamaan siihen ratsastustyyliin että hevosen suu ei joudu koville. Kuolainten valinta hevosillehan on näissä tilanteissa aina ratsastuskoulun vastuulla ja niistä ei saa ratsastajaa syyllistää.

Entä sitten onko tässä raviurheilun ongelmista puhumisessa mahdollisesti yhtenä motiivina henkilöön kohdistuva ajojahti?

Ylen Mot dokkarin sisällöstä en voi vielä mitään sanoa mutta eräiden eläinsuojelijoiden ja palsta keskustelijoiden esimerkkeinä huonosta kohtelusta tahtoo löytyä niiden ohjastajien ja valmentajien parista jotka ovat maan voitokkaimpia. En voi ymmärtää miksi Pekka Korpi ja hänen valmentamansa Magical Princess ja jo eläkkeelle siirtynyt Mascate Match on nostettu tikun nokkaan. Princess sen takia että tamma voitti Derbyn ja sillä oli valjastuksen osana niin kutsuttu päätanko. Mascate Match on joutunut huomion kohteeksi uranloppumisesta loukkaantumiseen eikä aivan upean olemuksensa ja mielettömän uransa vuoksi. Näissä keskusteluissa suorastaan väitetään että Mascate Match loukkaantui huonon kohtelun vuoksi ja että Princess on varustettu päätangolla että ei näyttäisi niin vaivaiselta. Tähän on pakko sanoa että tuota soopaa kirjoittavat voisi hävetä sikäli mikäli osaavat. Kukaan ei koskaan milloinkaan edes ahneuksissaan aja satojatuhansia ellei miljoonia maksavia hevosia  tahallaan vaivaisiksi tai aja niitä vaivoistaan kärsivinä kilpaa.

Jorma Kontion yksityiselämä on näiden eläinsuojelijoiden ja palstakeskustelijoiden kynsissä revitty niin auki että tuskin Jorma itsekään on yhtä hyvin perillä yksityiselämästään kuin eläinsuojelijat ja palstakeskustelijat. Toisekseen mitä yhdellekään eläinsuojelijalle tai muullekaan kuuluu ohjastajan yksityiselämä tai terveydentila. Ja surukseni voin todeta että sama keskustelu on alkamassa myös Antti Teivaisesta, Kari Rosimosta, Heikki Korvesta, Harri Koivusesta sekä Veijo Heiskasesta. Sellaisella ponnella näiden raviurheilun mahtimiesten elämästä ”tietoja” nyt kerätään.

Tämä henkilöistä tietojen kerääminen ja juoru ruletin japyörittäminen sekä perättömien syytösten heittely vaikuttaa omissa silmissäni siltä että motiivi toimintaan on vain ja ainoastaan henkilökohtainen ja se tekee tästä erittäin sairasta. Vielä sairaampaa kuin henkilö kohtainen motiivi on se, että on aina niitä jotka uskoo näihin perättömin väitteisiin.

Toivon kaikille niille jotka nyt on joutunut tai joutumassa perättömän loanheitto kampanjan kohteeksi voimia ja jaksamista.