Mielenterveyden ongelmiin on saatava apua.

Jälleen on lehtien otsikoihin nousut se kuinka mielenterveysongelmiin ei saa apua vaikka sitä yrittäisi saada. Näin ei saisi olla missään nimessä. Mielenterveysongelmat on lähes räjähdysmäisesti lisääntyneet korona aikana ja tässä on se tärkein syy miksi juuri nyt pitäisi olla helpompaa kuin koskaan ennen saada apua mielenterveysongelmiin, sillä niidenkin hoitaminen on helpompaa tuoreeltaan kuin jopa vuosia pitkitettyinä.

Apua pitää toki edelleen osata pyytää sen lisäksi että sitä on oltava saatavilla jokaiselle sitä kaipaavalle. Avun hakeminen ei saa kuitenkaan tuntua apua hakevan mielestä liian vaikealta, hävettävältä tai kiusalliselta.

Mielenterveyden ongelmiin suunnatun avun piiriin pitäisi olla helpompaa ohjata myös omaisia jos huoli omaisen tai vaikka ystävän puolesta herää huoli. Mieluummin tarjottakoon turhaan apua sitä tarvitsemattomille ihmisille kuin se että joku apua tarvitseva jäisi sitä ilman. Kaikki apua tarvitsevat eivät välttämättä tajua itse omaa tilaansa tai eivät kehtaa hakea apua. Tällainen matalan kynnyksen ”käräytys” palvelu vaatii lisä resursseja mutta se ei saa olla este sille että tällainen palvelu tulee.

Nuoret voi huonommin kuin koskaan koronatoimien vuoksi jotka ei ehkä kaikilta osin ole olleet täysin onnistuneita. Kouluilla ja oppilaitoksilla on todella suuri vastuu siitä että he tunnistavat henkisesti huonostivoivat oppilaat ja ohjaa tarvittaessa kouluterveydenhoidon pariin. Yhdelläkään opettajalla ei saa olla niin kiire että ei olisi aikaa kysyä oppilailtaan mitä juuri sinulle kuuluu. Ei jokaiselta oppilaalta ehkä kerkeäkään kysymään kuulumisia joka päivä mutta olisiko tällaiselle toiminnalle aikaa esim arviointikeskustelujen aikaan jota taas näin joulun alla käydään. Se voi pelastaa jos ei nuoren henkeä niin paljon muuta hänen elämässään jos hän saa apua ajoissa. Jos oppilas itse pyytää apua on hänen sitä saatava vaikka kesken koulupäivän. Koulupäivän jälkeen kun avun vastaanottamiselle saattaa olla korkeampi kynnys.

Mielenterveyden ongelmista kärsiville ihmisten omaisille / perheelle on oltava myös saatavilla matalalla kynnyksellä tukea sillä mielen terveysongelmat saattavat kuormittaa myös potilaan lähipiiriä. Avun hakemista tällaisissakaan tilanteissa ei saisi hävetä ja avun on oltava saatavilla matalalla kynnyksellä.

Entä jos mielen terveyden ongelmiin ei ole saatavilla apua tai avun tarvetta ei huomata ajoissa? Valitettavasti nämä näkyy sitten niissä suomalaisissa häpeäpilkuissa eli itsemurha, alkoholismi, päihdeongelma ja perhesurma tilastoissa. Nämä ovat aika äärimmäisiä esimerkkejä mutta emmehän me voi olla sanomatta sitä ääneen että näiden asioiden taustalla on mielensairaudet.

Toivon että jokainen apua tarvitseva ihminen saa apua ja ennen kaikkea osaa sitä pyytää eikä tunne häpeää avun tarpeestaan.