Puhutaanko hetki aspergerista

Olen asperger ihminen ja sen moni minut tunteva tietääkin. En ole koskaan salaillut sitä tai jättänyt sitä tahallani kertomatta. Olen sitä mieltä että tämä on asia josta pitää puhua avoimesti.

Monesti ajatellaan että asperger tekee ihmisestä jotenkin huonomman tai vähempi arvoisen ei pidä paikkaansa ja tätä väitettä viljelevät ihmiset tuo noilla kommenteilla esiin vain omat ennakkoluulonsa.

Miten asperger vaikuttaa minuun.

Kirjoittaminen tuottaa minulle välillä vaikeuksia mutta se on viime vuosien aikana mennyt parempaan suuntaan. Otan sekä puhutut että kirjalliset ohjeet todella kirjaimellisesti. Jos ruokaa laittaessa esim sitruuna mehua onkin vain 1tl kahden sijasta, koen että on ruoka lähes pilalla. Sarkasmin huomaaminen on minulle välillä vaikeaa mutta onneksi ystäväni sen tietää ja välillä naureskelemme yhdessä minun jäätymisilleni. Kun keskusteluissa ystävien kanssa sovimme että minä teen jotain joutuvat he minua välillä muistuttamaan.

Sosiaalisissa suhteissa minulla on välillä vaikeuksia koska en tunnista vasta puolen ilmeitä ja eleitä mutta niistäkin tilanteista on aina selvitty. Väite siitä että asperger ei pystyisi muodostamaan ystävyys suhdetta ns normaaliin ihmiseen on mielestäni valetta. Minulla on montakin hyvää ystävää ns ”normaaleissa” ihmisissä.

Kuulen osan äänistä erittäin voimakkaana ja se on välillä taakka. Viime viikolla oli pakko tiuskaista kaverille, joka iltalukiossa roskista etsiessään kaatoi pienen metallisen pöydän  kolinalla että voitko olla metelöimästä. Tuo ääni oli repiä korvani irti päästä. Asia on otettava huomioon kun pohdimme iltalukio kavereiden kanssa mitä esitystä suuntaisimme teatteriin syksyllä katsomaan. En aisti myöskään kovin helposti väsymystä sekä kipua ja se on aiheuttanut välillä sitä että olen pyörtynyt esim mökillä remonttia tehdessä. Myös kirkkaat valot aiheuttavat minulle silloin tällöin haittaa.

Mielenkiintoni kohteet ovat olleet jo vuosia samat. Politiikkaan, historiaan ja taloustieteisiin liittyviä kirjoja voisin lukea vaikka kuinka paljon ja keskustella noista aiheista ihan loputtomasti. Tämä ei silti tarkoita sitä että en pystyisi keskustelemaan muista aiheista.

Rutiinini ei ole enää niin tiukkoja kuin nuorempana. Rutiineistani irtautuminen ei tunnu enää nykyään kovin vaikealta ja voi lähteä kaupungille tms vaikka puuhastelisinkin kotona omia.

Autismi ei ole tabu.

Asperger tai muutkaan autismin muodot ei saa olla mielestäni tabuja ja siksi kerroin omasta aspergeristani. Asperger on asia jota en ole voinut itselleni valita mutta en ala sitä myöskään häpeä. Minua on kiusattu aspergerini vuoksi ja katsottu ohi mutta olen siitä selvinnyt ja raivostun aina kun kuulen että jotain autismin vuoksi kiusataan. Olen sitä mieltä että aivan tavallisissakin luokissa pitäisi keskustella autismista ja siitä miten autistiset ihmiset kohdataan autisteja kun on aina mukana ”ns tavallisten ihmisten maailmassa”. Mielestäni on erittäin hienoa että esim @heikkinenperhe on instagramissa puhunut avoimesti elämästään keva-autistin kanssa. Tällaisia ihmisiä tarvittaisiin vaan niin paljon enemmän.