Takana pian vuosi sokeritonta elämää
Hyvää tiistaita!
Päätin avata aihetta sokerittomuudesta ja siitä, miten tämä itseäni koskettaa?
Luin ehkä kaksi vuotta sitten jostakin naisten lehdestä jutun, jossa kertoja avasi omaa 8 vuotista sokeritonta taustaansa. Mietin silloin ”Huh! miten tuohon voisi pystyä, siis k a h d e k s a n kokonaista vuotta?!” Itselläni on takana kohta vuosi sokeritonta elämää. Jätin valkoisen sokerin vuosi sitten joulukuun alussa, koska tympäännyin omaa välinpitämyyttäni tilanteessa, jossa sokeri aiheuttaa minulle oireita ja syön sitä silti. Tiedänhän/tiesinhän minä, ettei sokeri tee kenenkään keholle mitään hyvää. Kehon hälytysmerkit pitääkin ottaa aina vakavasti.
Ajatukseni oli ensin jättää kaikki sokerileivonnaiset, karkit ja muut rehelliset sokeriöverit. Päätin kuitenkin, että pyrin kaikessa muussakin välttämään sitä (mehut,ketsuppi,murot jogurtit, siirappileipä jne.) Keinotekoisia makeutusaineita sisältäviä herkkuja olen syönyt, mutta jotkut tekevät kipeäksi vatsan, joten teen nykyisin mieluummin itse raakaherkkuja. Eihän makeutusaineet ole yhtään sen terveellisempiä kuin sokerikaan, ne eivät vain aiheuta minulle yhtä ikäviä oireita kuin sokeri.
Vaikken käytä valkoista sokeria, en ole jäänyt mistään paitsi. Olen tutustunut ihaniin raakaleivonnaisiin ja muihin terveisiin herkkuihin ja teemmekin yhdessä äidin kanssa niitä.Leivoimme myös vuosi sitten joulupöytään raakaherkut, piparit ja muut ilman valkoista sokeria, ja uskokaa tai älkää, joulu ilman sokeriherkkuja ei tuntunut missään!! (paitsi oireettomuudessa) Minusta on ihanaa ajatella, että herkutellessani ravitsen samalla myös kehoa. Voisi ajatella, että oisin muuttunut sokerittomuuttani jotenkin tosi tiukaksi ja armottomaksi syömisasioissa, mutta eheeen: Tunnen olevani paljon sallivampi ja rennompi. Ajattelen, että kohtelen kehoani lempeämmin! Ennen podin huonoa fiilistä jos söin sokeria esim sekä perjantaina että lauantaina. Nyt kun olen elänyt ilman sokeria, en ole enään herkutteluani murehtinut: Teen raakaherkkuja silloin kun tekee mieli/ehtii.
Tottakai missä tahansa erityisruokavaliossa on myös omat haasteensa ja täytyy enemmän miettiä. Mutta kun ennakoi ja ilmoittaa omasta ruokavaliosta tarpeeksi ajoissa, asiat sujuu. Sokerittomuus herättää usein ymmärtämättömyyttä ja hiukan ehkä tympeitäkin reaktioita. Minulta on esimerkiksi kysytty mistä saan hiilihydraatit, ja todettu: ”Ainahan sokeria täytyy vähän saada!” Keho ei kuitenkaan tarvitse mihinkään ylimääräistä sokeria, ja valkoinen sokeri varsinkin on juuri sitä! On ihanaa kun on usein kotona/ystävillä tarjolla myös sokerittomia vaihtoehtoja!<3
Ennen söin herkutellessani aina suklaata. Tavallisen suklaan sijalta syön nykyisin raakasnickersiä (tässä muuten ohje jota käytän: https://www.meillakotona.fi/reseptit/raaka-snickers?expandComments=y ). Leipomon kauniita herkkuja ihailen nykyisin ja ajattelen kuinka kauniin näköisiä ne on ihan ilman syömistäkin. Osa herkuista taas näyttää vaarallisilta: Näin joskus työpöydän kahvipöydällä korvapuustin joka oli ihan sokerikuorrutteen peitossa ja näytti monsterilta :D
Kun on tottunut raakaherkkuihin, ne tuntuvat ihan samalta kuin valkoista sokeria syövälle se sokeriherkku. Erään reseptin avulla sain tehtyä myös yhden sokerittoman porkkanakakun , josta vannoutuneimmatkin raakaherkkujen moittijat ovat tykänneet.
Sokerin korvikkeina käytän vaahterasiirappia, hedelmiä, kookossokeria ja myös pienissä määrin hunajaa, sillä se usein maistuu läpi (parempi maultaan ehkä hunajan ja vaahterasiirapin yhdistelmä).
En mitenkään mollaa sokerin käyttöä, mutta eihän se terveellistä ole! Jos keho antaa hälytysmerkkejä ettei se siitä valkoisesta sokerista tykkää niin silloin älä anna sille enää sitä! :) (Ja muuten! ruokavaliooni kuuluu silloin tällöin pitsa, sillä rakastan sitä! En ole suolaisista jutskista luopunut jos ne ei ihan älyttömiä sokeriällöjä ole!)
Tässä kuvia leipomistamme raakaherkuista sekä kahvilahetkistä:
Kommentoikaa alas mitä aihepiiri teissä herättää!
<3: Janika