Kun raskaus on ihan paskaa

33 viikkoa raskaana 

Raskaus on ihanan pitkällä ja ollaan sillä kuuluisalla voiton puolella. Huh! Eilen lupasin kirjoittaa totuuden tästä mun raskaudesta iloineen ja suruineen.

Raskauspahoinvointi. Vaikka äitiys on parasta maailmassa niin mun kroppaa ei ole luotu tähän hommaan. Olen oksentanut koko raskauden. Ensimmäiset kolme-neljä kuukautta todella intensiivisesti monta kertaa päivässä ja nyt enää muutaman kerran viikossa. Barnmorska onneksi ’lohdutti’ että kun näin pitkälle on jatkunut niin varmasti jatkuu loppuun asti. Ihanaa. Viikonloppuna juttelin ’muinaisnorjaa’ niin että silmäluomia myöten naama oli verenpurkaumilla. Kuulostaa juuri niin kamalalta mitä se onkin. Autossa pitää olla muovipussi jos paha olo yllättää kesken moottoritien. Ollaan myös muutaman kerran jouduttu koukkaamaan jonnekin metsätielle, että olen saanut oksentaa.

Raskaushormonit voi herranjumala. On miehellä kyllä kestämistä. Millon itkettää, milloin suututtaa, milloin kaikki on ihanaa ja milloin jotakin siltä väliltä. Todella iisiä eloa siis ja tunteiden vuoristorataa. Olen itkenyt ja nauranut ja itkunauranut. Pahoinvointi on vaikuttanut myös vahvasti mieleen. Oksennuspäivinä olen todella negatiivinen ja kaikki tuntuu todella tympeältä. Tuntuu etten jaksaisi enää yhtään. Liikunnan avulla olen saanut pidettyä pään joten kuten kasassa, etenkin ulkona kävely on parasta terapiaa.

Turvotus, etenkin lentopäivinä, morjesta. Odottelen ilolla miten tämä pahenee kesää kohti. Pääsiäisenä meille osui tänne kesäiset lämpötilat ja seuraavalla viikolla olinkin neuvolassa extra-käynnillä, koska piti sulkea pois raskausmyrkytys. Turpoan siis pahemmin kuin pallokala. Neste nousee koko kroppaan. Nilkat, ranteet, posket, kaikki täynnä nestettä. Tuntuu todella kamalalta. Iho venyy ja paukkuu.

Selkäkipu. Keskiraskauden tienoilla alkanut hauska pikku vaiva. Alaselkä juilii ja vihloo, mutta tähän onneksi löytyy apua tukivyöstä! Ja liikunta auttaa myös! Kävelylenkkien avulla olen päässyt pahimmista kolotuksista eroon, mutta täysin kivuton ei selkäosasto ole.

Läski ja raskauskilot. No se turvotus ja muut raskauskilot. En valitettavasti kuulu siihen kategoriaan, että painoa tulisi vain kilo tai kaksi. Tarkalleen en tiedä montako kiloa on tullut, mutta riittävän monta. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja liikkua, mutta kroppa nappaa kilon jokaisesta pullan näkemisestä. Päätin tänään etten aio tästä asiasta stressata. Enkä myöskään antaa herkkuhimoille yliotetta, mutta tiputellaan kiloja sitten kun bebis on ulkona.

Päänsärky. Hauska viimeisten viikkojen vaiva. Päivittäinen päänsärky, joka kiusaa otsalohkoa. Yksi raskausmyrkytyksen oireista, mutta muuten arvot ovat ok (verenpaine ja pissa), joten pitää vaan selvitä tästä.

Pissahätä. Käyn päivittäin noin sata kertaa vessassa. Vauva onnistuu pötköttelemään rakon päällä juuri oikeassa kohdassa, joten pakottava pissahätä on loppuraskauden ehdoton herkku.

Erakoituminen.  Mulla on ihania ystäviä, mutta koko raskausajan olen enemmän tai vähemmän erakoitunut. Kun on koko ajan huono olo niin ei vaan jaksa pitää edes ystäviin yhteyttä. Kotona tehtävät etähommat ovatkin sopineet erakkoraskauteen tosi passelisti. Tämä on tosi hämmentävää, koska ilman raskautta olen tosi sosiaalinen tyyppi ja ystävät ovat elämän suola.

 

Mutta loppusuoralla tässä aletaan jo olla! Ne kaikki kuuluisat kliseet pyörivät mielessä: valoa tunnelin päässä jne. Kyllähän tästä selviän  minä kuin kaikki muutkin! Vauva vaikuttaa tosi terhakkaalta tapaukselta ja en malttaisi odottaa, että pääsemme tapaamaan hänet. Emme tiedä onko tyttö vai poika tulossa, joten se luo oman yllätysmomenttinsa synnytykseen. Nyt se kuuluisa suomalainen sisu mitataan ja hammasta purren loppua kohti! Onneksi kesälomalla ei tarvi murehtia jaksamisesta töiden kannalta.

Huomenna edessä lentopäivä, joten lähdenkin tästä metsästämään lentosukkia!