Haluaisin olla yrittäjä

Olen haaveillut yrittäjyydestä jo monta vuotta. Pallottelen päivittäin erilaisilla bisnesajatuksilla, mutta en ole vielä löytänyt sitä mun juttua. Haaveilen omasta brändistä ja tällekin on jo nimi mietittynä, se mitä tämä brändi pitää sisällään on vielä mysteeri. Haluan olla oman elämäni bosslady ja maksaa itse itselleni palkkaa ja tehdä itselle merkittävää juttua. Valitettavasti en omaa Roope Ankan pankkitiliä, joten yrittäminen ja yrittäjyys pelottaa epävarmuudellaan. Siksi koen, että bisnesidean pitää olla niin vahva että saan sen toimimaan ja haluan siihen sellaisen tunteen palon että risut ja männynkävyt hyppäävät pois alta.

Tiedän, että yrittäjyys vaatii paljon, mutta uskon että se antavan  vielä enemmän. Vapaus tehdä sitä omaa juttua on tällä hetkellä mun suurin unelma. Oma työkokemus on vahvasti asiakaspalvelussa, myynnissä ja asiakaskokemuksen luomisessa. Olen todella idearikas ja innovatiivinen, mutta oma yritysidea tuottaa päänvaivaa. Haluan tehdä jotain merkittävää itselle, josta en kaipaa lomaa. Koen, että en ole yksin tämän kanssa. Meissä monessa asuu pieni yrittäjä ja olisi mahtavaa auttaa ihmisiä omien bisnesideoiden kanssa. Välillä haaveilen omasta liikkeestä, välillä haaveilen palvelun kehittämisestä, kirjoittamisesta, innovoinnista, maahantuonnista, palvelumuotoilusta jne. eli käytönnössä vain taivas on rajana.

Yrittäjä sana silti aina vähän helähtää omaan korvaan, tiedän että yrittäjänä pitää yrittää mutta haluisin kyllä olla tekijä ennen kaikkea! Se rohkea tyttö, joka tarttuu toimeen, ymmärtää riskit, mutta ei silti pelkää ottaa niitä. Haluan olla kick ass mum, joka pyörittää perhe-elämän ja yhdistää siihen taidolla oman yrityksen. Haaveilen huipputiimistä jonka avulla liiketoiminta kehittyy joka päivä. Haluan olla nöyrä ja samalla rohkea. Haluan valloittaa ainakin Ruotsin ja Suomen markkinat omalla bisneksellä. Ja jos nyt totta puhutaan niin haluisin omistaa monta hyvin tuottavaa yritystä, mutta yhdestä pitää aloittaa. Haluan maksaa omille työntekijöille hyvää palkkaa ja tarjota loistavan ja kehittävän työympäristön. Samalla toivon, että he tekevät parhaansa ja nauttivat työstään. Mikään ei ole kamalampaa kuin työllistää ihmisiä jotka haluaisivat tehdä ihan jotain muuta. Työ on ihmisen elämässä kuitenkin niin suuri aikasyöppö että siellä olisi hyvä viihtyä.

Ennen kaikkea haluan kehittyä ja oppia uutta joka päivä. Virheet, ne viheliäiset pirulaiset ovat siitä niin mukavia, että niistä on aina hyvä oppia. Kokeilla ja muuttaa vääriä toimintatapoja. Palvella asiakkaita loistavasti ja uniikisti. Rakastan itse hyvää asiakaspalvelua! Olen sitä mieltä, että silloin ne lompakon nyörit aukeavat kun ihmistä palvellaan taidolla ja tunteella.

Vaikka parisuhteelle ei välttämättä paras ratkaisu olisikaan yhdessä yrittäminen niin silti haaveilen myös perheyrityksestä mieheni kanssa. Hänellä on loistava työmoraali ja älliä päässä. Olisi mahtavaa tarttua haasteisiin yhdessä ja luoda kukoistava yritys. Jakaa vastuu yhdessä ja ennen kaikkea onnistua yhdessä!

Onko siellä ruudun takana muita yrittämisestä ja omasta yrityksestä haaveilevia?

 

 

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Meillä alkoi arki!

Heippa!

Meillä alkoi edellisviikolla arki ihan rytinällä. Käytiin alkuviikosta nukkumassa pari yötä Tukholmassa daddyn työmatkalla, josta lähdin Alvarin kanssa kahdestaan hakemaan Linaa laivalla Suomesta. Huh se olikin aika väsyttävä ’risteily’, mutta oli ihana saada Lina kotiin. Yöt laivalla ei ole ihan mun juttu, mutta onneksi molemmat lapset nukkuivat kohtalaisesti.

Edellisviikonloppuna valmistauduttiin Linan koulun alkamiseen. Metsästin kontaktimuovia kissojen ja koirien kanssa pitkin kyliä. Sitä löytyi Västeråssin Clasulta. Jännä kun on tottunut, että syksyisin kontaktimuovia löytyy joka marketista, mutta täällä ilmeisesti erilainen kirjojen päällystämiskulttuuri. Askarreltiin myös niin hieno pulpettipaperi Ruotsin koulun pulpettiin. Laitoin itse kaiken luovuuden peliin liimailemalla tarroja ja piirtelemällä sydämiä, haha. Piirtäminen ei valitettavasti itseltä oikein onnistu. Tehtiin tiimityötä ja nyt Linan pulpetin pohjaa koristaa uniikki askartelu.

Maanantaina se oikea arki alkoi! Koulupäivä starttasi 7:55. Siinä olikin tälle mamalle tekemistä, pakata ja huolehtia että Linalla on kaikki vesipulloista hedelmään ja vaihtovaatteisiin, puhumattakaan koulukirjoista ja penaalista. Koulukamoja nimikoin vielä myöhään sunnuntai-iltana. Mulla oli kaunis ajatus, että aina kävellään koululle koska matkaa on vain 1,5 kilometriä mutta haaveeksi jäi ja pakkasin mukulat autoon aamulla ja huristeltiin koululle hyvissä ajoin.

Linaa oli odotettu koululla ihan valtavasti ja taululla olikin ihana tervetulotoivotus. Pulpetti oli nimikoitu ja uudet luokkakaverit tulivat heti innokkaasti moikkaamaan uutta suomalaista tyttöä. Ruotsissa koulu alkoi kaksi viikkoa sitten ja Lina aloitti kakkosluokan Suomessa viikkoa aikaisemmin. Tämä ruotsalainen halailukulttuuri saa mut aina uudelleen ja uudelleen häkeltyneeksi, koska ensimmäisenä opettaja tuli iloisesti halaamaan meitä ja vaihtamaan kuulumiset. Onneksi olen tähän jo vähän tottunut, mutta ensimmäisinä kertoina halailu ei tullut itseltä ihan luonnostaan.

Linan Ruotsin koulun opettaja on ihana. On mahtavaa, että molemmat koulut suhtautuvat tähän erikoisjärjestelyyn myötämielisesti. Lina käy siis aina kuukaudessa yhden viikon koulua täällä Ruotsissa ja Suomessa suorittaa opintojaan päätoimisesti. Suomen koulun ope lähettää Linalle aina läksyt viikon ajalle, joita Lina tekee Ruotsin koulussa ja kotona ettei tipahda Suomen koulun tahdista. Parasta oli, että molemmissa kouluissa on täysin sama äikän kirja. Helpottaa Lina valtavasti kun voi opiskella samaa materiaalia molemmissa paikoissa. Koen, että Lina saa valtavasti tästä järjestelystä. Erittäin tärkeää ellei tärkeintä on kaverit täällä Ruotsissa. Opetuskulttuuri on hyvin samantyyppinen molemmissa maissa, mutta nyt Lina saa tutustua molempiin ihan rauhassa. Mitään valintaa Linan ei tarvitse tehdä koulujen välillä vaan tämä ratkaisu on tosi hyvä. Lina tykkää koulusta ja menee aina innokkaasti joka aamu uuteen opiskelupäivään.

Tämän viikon Lina on ollut taas Suomen koulussa ja omien harrastusten parissa. Me ollaan taas daddyn työmatkalla mukana Tukholmassa. On tärkeää, että Alvar saa viettää myös aikaa iskän kanssa eikä tarvitse pelkästään mun naamaa katsella. Vaikka vain muutaman tunnin illasta niin silti.

Meillä alkoi maanantaina terveellisempi elämä ja siitä lisää myöhemmin! Nyt lähden Alvarin kanssa tutkimaan Tukholman katuja.

 

Perhe Vanhemmuus Ajattelin tänään