Ruotsalaisia eroavaisuuksia

Olen asunut Ruotsissa nyt seitsemän kuukautta ja mielestäni oppinut vähän maan tavoille. Aluksi törmäsin Suomen ja Ruotsin välisiin pieniin eroihin päivittäisessä elämässä, vaikka maat hyvin samantyyppisiä ovatkin.

Autoillessa liikennekulttuuri on hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta täällä vilkutellaan liikenneympyröissä suomalaisia enemmän. Jos en ole poistumassa ensimmäisestä tai toisesta liittymästä tulee vilkuttaa vasemmalle. Tämän omaksumiseen meni kyllä oma aikansa. Pakollistahan se ei ole, mutta kuulemma vain hyvää liikennekäyttäytymistä. Pakko kyllä sanoa, että eniten sekaannusta aiheuttavat kanssa-autoilijat, jotka vilkuttelevat minne sattuu. Ei ole siis ihan hanskassa kaikilla ruotsalaisilla tämä ympyrässä vilkuttelu. Suomalaiset ovat siitä fiksua kansaa, että vilkuttavat vain liikenneympyrästä ulos. Tämä tulee toki muistaa myös täällä.

Täällä on teitä, jossa on levennykset ohitustilanteita varten mutta ei kuitenkaan kahta vierekkäistä kaistaa. Jos edellä oleva auto antaa tilaa ohitukselle niin on kohteliasta vilkauttaa hätävilkkuja ohituksen jälkeen. Tämän tavan omaksumiseen meni myös oma aikansa. Ensimmäisellä kerralla kun näin miehen tekevän tämän mietin että mitä mikä vika meidän autoon nyt tuli?!

Parkkikiekko, se pirulainen joka tulee muistaa laittaa täällä meidän pikkukaupungissa lähes jokaisella parkkipaikalla. En tosin tiedä onko täällä edes pysäköinninvalvonta miten aktiivista, mutta varmuuden vuoksi kiekko tulee asettaa kun pysäköi. Eilen soitin miehelle, että hei oletko nähnyt meidän uudessa autossa parkkikiekkoa. Ei ollut nähnyt, mutta muistutti minua että sen kuin kipaiset parkkipaikalla olevalle postilaatikolle ja haet sieltä autoon parkkikiekon ilmaiseksi. Ruotsissa siis jokaisella parkkipaikalla jossa tarvitset kiekkoa he jakavat näitä auliisti ilmaiseksi. Toista se on Suomessa, siellä saat pulittaa muutaman euron sinisestä kiekosta, joka on kyllä painonsa arvosta kultaa. Parkkisakot ovat kohtalaisen turha kuluerä.

Ruokakaupassa käynti aiheutti aluksi harmaita hiuksia. Tiedättekö sen tunteen kun menette uuteen kauppaan ettekä löydä puoliakaan niistä jutuista joita olit ajatellut ostavasi. Elintarviketarjonta on lähes samanlaista kuin Suomessa, mutta joitakin juttuja en ole löytänyt ja nyt lähes unohtanut niiden olemassaolon.

Ruisleipätarjonta on täällä todella kehnoa verrattuna Suomen notkuviin ruisleipähyllyihin. Onneksi täältäkin löytyy ruisleipää, mutta erilaisia leipiä kuin Suomesta. Tämä aiheuttaa surua puseroon vieläkin, koska ruisleipä on oma henkilökohtainen suosikki. Olenkin kantanut välillä Suomesta Fazerin Ruispuikuloita, ne ovat parhaita!

Täällä voit itse myös skannata kaikki ostoksesi ja maksaa ne itsepalvelukassalla. Harvoissa kaupoissa voit mennä itsepalvelukassalle ja siinä vaiheessa piipata ostokseksi niin kuin Suomessa itsepalvelukassat toimivat. Itsepalveluskannaukseen toki tarvitset kaupan jäsenkortin, jotta voit ottaa skannerin käyttöösi.

Kaupassa ei myöskään punnita kasviksia tai hedelmiä. Sama homma kuin Suomen Lidleissä. Aluksi tähän oli vaikea tottua, mutta nyt en varmaan muistaisi punnita. Toki jos olet itsepalveluskannerin kanssa ostoksilla hedelmät ja vihannekset tulee punnita. On vaikeampi olla hintatietoinen kun ei nää hintaa heti vaan se ilmenee vasta kassalla. Toki kilo- tai kappalehinta on kaupassa nähtävillä, mutta oma käsivaaka ei ole vielä niin hyvä että osaisin aina arvioida hinnan.

Irtokarkit! Lopetin viime syksynä karkkilakkoni, koska ruotsalaiset irtokarkit ovat niiiin hyviä. Valikoima on myös aivan liian laaja. Myös pussikoko on aivan liian suuri. Helposti tulee lappaneeksi kilon karkkipussin vaikka oli tarkoitus ottaa vain vähän. Sisäinen hygienifriikki tykkää siitä että käytön jälkeen karkkikauhat heitetään käytettyjen laatikkoon ja aina karkkeja otetaan puhtaalla kauhalla.

Hevosia! Niitä on täällä joka paikassa. Varsinkin nyt kesällä kun hevoset ovat laitumilla tuntuu että hevosia on jokaisen tien varrella. Tultiin Tukholmasta kotiin ja meidän takapihallekin oli ilmestynyt muutama laiduntava hevonen, toki naapurin tontille, mutta meidän keittiön ikkunan alle.

Eroja siis on, mutta ei kuitenkaan mitään elämää niin suuresti mullistavia joihin ei pystyisi tottumaan. Byrokratia on täällä ihan yhtä pyllystä kuin Suomessakin, mutta siitä lisää myöhemmin.