Uusi koti ja kaupunki

Olen aika rohkea mimmi, mutta nyt olen niin suuren muutoksen äärellä että vähän suoraan sanottuna hirvittää. Viime viikolla irtisanoin Turun kodin vuokrasopimuksen ja tällä viikolla saan avaimet uuteen kotiin. Tämä asunto on eri kaupungissa. Turkuun jää vielä paljon tärkeitä asioita ja täällä tulen käymään yhä viikottain, mutta ensi vuonna meillä ei ole Turussa enää kotia. Ajatus on samaan aikaan super innostava ja aivan hirveän kamala. 

Saan tehdä mun unelmiaduunia, jota on helpompi tehdä kun asuu lähempänä työpaikkaa (luonnollisesti). Olen pallotellut monia ideoita asumisjärjestelyistä ja miten kaikki olisi järkevintä ratkaista. Lopputulos on se, että muuttaminen on järkevin vaihtoehto. Pelottaa ja vähän jopa ehkä jännittääkin tällä hetkellä. Mun koti ja ystävät ovat täällä rakkaassa Turussa. En ole täältä kotoisin, mutta olen asunut täällä niin kauan, että Turku on mun koti kaikista kaupungeista eniten. Ystävät, tutut kadut, lenkkimaastot, kaupat ja koko kaupungin kauneus. Huh, tätä paikkaa tulee kyllä ikävä. Uskon ja toivon, että ehkä joskus saan vielä palata tänne. Haaveilin jo, että jos kesäksi vuokraisi jonkun pienen yksiön kesäkodiksi, koska kesällä tämä paikka on Suomen paras. 

Turussa on yksinkertaisesti paras fiilis kesäisin. Täällä on mielettömän hyviä ravintoloita, jokilaivat, jokiranta ja Ruissi!! Voisin ylistää Turkua romaanin verran. Aina kun ajan Helsingistä takaisin kotiin, mielen valtaa niin hyvä tunne kun näen Tuomiokirkon, vanhat tutut kadut ja oman kotipihan. Täällä on parasta ajaa autolla, koska ruuhkat ovat vain muodollinen käsite ja tunnen reitit kuin omat taskuni. 

MUTTA

Olen samaan aikaan mielöttömän innostunut uudesta kodista. En ole pitkään aikaan miettinyt sisustamista täällä vanhassa kodissa, mutta nyt jo kutkuttaa päästä laittamaan uutta kotia kauniiksi. Tavaroita saan karsia isolla kädellä, mutta sekin tuntuu hyvältä. Mitä vähemmän tavaraa on nurkissa tuo enemmän mielenrauhaa kuin liiallinen krääsän omistaminen. 

On mahtavaa käydä jokaikinen tavara läpi ja miettiä tarvitsenko tätä todella ja millä aikavälillä. Ei ole järkevää säilyttää roinaa jota tulen tarvitsemaan ehkä joskus. Olen ollut varsinainen pesän rakentaja ennen ja koti on edelleen tärkeä, mutta ilman kaikkea sitä ns. muka tärkeää tavaramäärää. Esimerkiksi lasipurkit ovat henkilökohtaisesti suuri heikkous. Rakastan purkkeja ja purnukoita, mutta hei oikeesti, tarvitsenko niitä kymmeniä. 

Aloitin eilen pakkaamisen. Tuntui todella hyvältä karsia tavaroita ajatuksella. Tänään uhraan koko päivän pakkaamiselle ja vanhan asunnon siivoamiselle. Eilen hoidin myös muita pakollisia juttuja, kuten sähkösopimuksen ja vakuutuksen uuteen kotiin. Tein myös selkeät todo-listat missä järjestyksessä hoidan pakkaamisen ja mitä otan huomenna uuteen kotiin mukaan. Listat helpottavat tekemistä ja niiden avulla saan pidettyä paletin helpommin kasassa. 

Huomenna siis saan avaimet ja olen ensimmäisen kerran uudessa kodissa yötä, jaiks! Perjantaina menen töihin Vantaalta ja työmatka kestää enää vartin, ihan huikeaa! 

Kuvat ovat syksyltä kun oltiin ihanan Lunan ja Eevan kanssa lenkillä Ruissalossa. 

Nyt pakkaamaan!

 

-Janina