Tänään menin viettämään jälleen päivää yliopiston festivaaleille. Tapasin Namin Seminar Ib ryhmästä Nishi-Chiban asemalla noin kello 11.00. Tämän jälkeen suuntasimme kohti yliopisto jutustellen kaikenlaista. Tapasimme Kazukin samasta ryhmästä yliopiston porteilla. Muut ryhmäläiset eivät valitettavasti päässeet tulemaan, ja Kazukin oli oman kouluryhmänsä kanssa myymässä Ice toast nimellä olevia ”leivoksia”, johon kuului rapea hieman köyhienritarien makua muistuttava ”paahtoleipä”, joka oli paloiteltu pieniksi paloiksi. Lisäksi annokseen kuului jäätelö (jonka maun sai itse valita) sekä kastike (jonka maun sai myös valita). Ensimmäisenä suuntasimmekin heidän myyntipisteelleen ja Kazuki osti minulle kyseisen annoksen, johon hän valitsi maut, koska en itse tiennyt mitkä olisivat hyvät. En kuitenkaan jaksanut koko annosta syödä, koska olin juuri syönyt aamupalaa, joten Kazuki söi lopun.

Ice Toast -pisteeltä suuntasimme katsomaan Manan ryhmän esitystä Life Centerin ja Food Court rakennusten väliselle alueelle. Katsojia oli melko paljon, joten kiipesimme Food Court -rakennuksen toisen kerroksen ”parvekkeelle”. Esityksen jälkeen suuntasimme katsomaan Namin ystävän Minamin (ja muiden ryhmään kuuluvien) teeseremonia esitystä. Minami oli aiemmin pitänyt pienen teeseremonia esityksen Seminar Ib -ryhmällä. Namilla ja Kazukilla oli yksi vapaalippu mukanaan, muuten esitys maksoi jonkun 100 yeniä. Itse en joutunut esityksestä maksamaan mitään, koska Nami ja Kazuki ystävällisesti käyttivät vapaalipun minulle. Ennen esitystä jouduimme istuskelemaan ”odotushuoneessa” noin 20–25 minuuttia tatamilla istuen polvillamme tyynyjen päällä. Itse en kuitenkaan pysty kauaa istumaan polvieni päällä, joten istuin jalat sivulla. Odottaessamme esityksen alkua juttelimme hieman kaikenlaista Namin ja Kazukin kanssa, mm. siitä mistä animesarjoista pidän ym. Kazukin kanssa nauroimme, kun Nami ei tiennyt Boku no Hero Academiaa.

Valitettavasti Kazuki ei kuitenkaan ehtinyt tulemaan sittenkään katsomaan teeseremoniaa, koska hänen piti palata ryhmänsä luo auttamaan heidän ”tuotteensa” myynnissä. Jäimmekin sitten Namin kanssa kahdestaan (+muut teeseremoniaan osallistujat). noin 12.00 tienoilla meidät tultiin nimeltä kutsumaan katsomaan esitystä. Itselläni oli lattialla istuessani oikea jalka puutunut ihan täysin (koska minulla on varsinkin oikeassa jalassa tosi huono verenkierto), ja kun lähdin liikkeelle, en meinannut pystyä kävelemään ollenkaan, koska en tuntenut oikeaani jalkaa, ja se tuntui melko lailla spagetilta, kun sille astui. Nami joutuikin sitten auttamaan minua kävelemään :’D. Hän jutteli myös jotain yhden järjestäjän kanssa, ja hän kertoi, että ensimmäisessä esityksessä saisimme istua tuolilla, mutta toisessa esityksessä pitäisi istua jälleen polvilla tatamilla, mutta he toisivat minua varten tuolin sinne (O-O’).

Ensimmäisessä esityksessä saimme siis istua tuolilla ja katsella huoneen edessä olevaa teeseremonia esitystä, jossa yksi esiintyjistä näytti, kuinka teen ”tekeminen” etenisi kaikkine rituaaleineen ym. Japanilaisessa teeseremoniassa yleensä ”vieras” saa ennen teenjuontia jonkin makeisen, ja sillä välin, kun tätä syödään, teeseremoniamestari valmistaa teen. Meillekin esityksessä tarjottiin ensin keksejä, jonka saa sellaisen paperitarjottimen päällä (siis tämä on siis melko tavallinen kaksin kerroin oleva paperi, tosin hieman paksumpi). Tällä välin esiintyjä valmisti teen, joka tarjottiin ensimmäiselle henkilölle huoneessa, muille teen toi avustajat. Kyseinen vihreä tee (matcha), jota teeseremoniassa käytetään, on kyllä todella hyvää.

Seuraavaan esitykseen pääsyä jouduimme hieman odottamaan. Seuraavassa esityksessä piti ottaa kengät pois noustessamme ”teehuoneeseen”, jossa piti istua polvilla tatamilla ohuen punaisen maton päällä. Tosin minulle oli tuotu se tuoli sinne, vaikka ei kyllä olisi tarvinnut. Hieman noloa oli ainoana istua jossain tuolin päällä. Esityksessä katsojille tuotiin taas makeisia ennen teenjuontia, jolla välin teeseremoniamestari (tällä kertaa Minami) valmisti teetä. Makeiset oli aseteltu kulhoihin ja lautasille, jossa niitä oli noin 5 kappaletta. Teeseremonian muut avustajat toivat nämä lautaset tietyin välein katsojien eteen. Lautasella oli myös isot syömäpuikon tyyliset jutut, jolla makeinen tulisi itse ottaa paperilautasen päälle, jonka jälkeen lautanen kiersi seuraavalle henkilölle. Koska istuin tuolilla, minun oli vaikea tätä tehdä, joten minulle yksistään tuotiin erikseen makeinen suoraan käteen paperin päälle aseteltuna. Kun kaikki olivat saaneet makeisensa, aloimme syömään niitä. Tällä kertaa paperin sisältä löytyi hieman hammastikkua muistuttava ”aterin”, jolla makeista pystyi leikkeleen pienempiin osiin ja sitten syömään. Harmi kun en saanut makeisesta kuvaa, koska en viitsinyt esityksessä kuvailla, mutta se oli hienosti muotoiltu muistuttamaan hieman lehteä syksyn väreissä. En oikein tiedä mistä kyseinen makeinen oli tehty, mutta se oli todella hyvää, eikä ollenkaan liian makeata. Syötyämme makeiset, avustajat toivat meille jälleen teetä, ja koska istuin tuolilla, sain sen taas hienosti suoraan käteen (mitä ekstra kohtelua xD).

Teeseremoniassahan on omat rituaalinsa, mitkä pitää tehdä, kuten se kun makeisen on saanut syötyä, taitellaan paperi kasaan niin, että muruset eivät putoa lattialle. Teekupinkin kanssa on omat rituaalinsa. Kun tee tuodaan vieraalle, teeseremoniamestari kääntää sitä kaksi kertaa niin, että kupin koristeellinen puoli on kohti vierasta. Sitten tämä asettaa kupin maahan vieraan eteen, jonka jälkeen kumarretaan ja kiitetään tästä, jonka jälkeen vieras nostaa kupin vasemmalle kädelleen, ja kääntää kuppia taas kaksi kertaa niin, että koristeellinen puoli on mestaria kohti, koska hänen mielestään hän ei ansaitse hienoa kuviota. Kun tee ollaan juotu, kuppi käännetään takaisin alkuperäiseen asentoon ja asetetaan tatamille. Kun mestari hakee kupin pois, kumarrellaan taas kiittäen juomasta. En oikein tarkkoja rituaaleja tiedä, YouTubesta varmasti löytyy videoita tästä.

Teeseremonia oli kyllä todella mielenkiintoinen ja kiva, koska tässä pääsi näkemään oikein kunnolla millainen oikeanlainen teeseremonia on. Esitysten jälkeen otimme muutamia kuvia Namin ja Minamin kanssa. Tämän jälkeen lähdimme etsimään Namin kanssa Tapioca pistettä, josta saisimme ostaa Tapioca-juomaa. Juomaan sai valita minkä makuista juomaa halusi sekä minkä makuisena tapioca ”helmet” halusi. Itse valitsin juomaksi maidon ja tapioca helmien mauksi suklaan. Juoma oli kyllä todella hyvää, tosin hieman helpommin juotavaa kuin torstaina ottamani, koska pilli oli hieman isompi, eikä helmet juuttuneet pilliin tällä kertaa. Juomat saatuamme kävelimme Namin kanssa tervehtimään Kazukia tämän ryhmän pisteelle, jonka jälkeen saatoin Namin lähemmäs asemaa, koska hänellä oli hieman jälkeen yhden muuta menoa, joten hän ei ehtinyt olemaan festivaaleilla kauempaa. Itse jäin vielä pyörimään festivaaleille ja jälleen maistelin erilasia herkkuja, mm. Okonomiyakia, yakitoria ja kreppejä. Yakitori pisteelle minulla oli tosin valmis lippu, jonka olin ostanut aiemmin, jonka sain vain vaihtaa yhteen yakitoriin.

Noin kolmen tienoilla olin jo lähdössä festivaaleilta, kun törmäsin jälleen Kazukiin, joka oli lyhyellä vapaalla myyntihommista. Hän kysyi, oliko minulla jotain suunnitelmia ja kun sanoin ettei ole, hän kertoi löytäneensä japanilaistyylisen ammuntapelin, jossa siis leluaseella piti yrittää ampua hyllyillä olevia ”esineitä” alas, jota vastaan saisi sitten jonkin palkinnon. Hän veikin sitten minut pelaamaan kyseistä peliä, ja maksoikin sen taas. Tosin jaoimmekin sitten ammunnat, koska halusin, että hänkin kokeilee, koska hän sen maksoikin. Tämän jälkeen Kazuki joutuikin taas palaamaan myyntihommiin ja itse jäin taas vielä kiertämään festivaaleita ympäri ja päädyinkin yhteen luokkaan, jossa mangakerholaiset esittelivät ja myivät töitään. Päädyinkin ostamaan heiltä useamman postikortin, koska ne olivat todella hienoja. Päädyin tänään ostamaan jälleen myös muutamat korvikset yksiltä tytöiltä, jotka olivat ne käsityönä tehneet. Tämän jälkeen jäin seurailemaan ulkolavalla olevia esityksiä siihen asti, kun festivaalit loppuivat klo 18.00 tältä päivältä. Ennen lähtöä pysähdyin kuitenkin yhdeltä pisteeltä ottamaan kuumaa kahvia, koska pihalla oli hieman viileätä. En yleensä tykkää juoda kahviani mustana, mutta tuo oli melko hyvää. Kahvia juodessani lähdin myös poistumaan festivaaleilta. Inageen palattuani poikkesin AEON-kaupassa etsimässä roll-on deodoranttia, joita ei kauhean paljon ole japanissa, koska japanilaiset eivät haise, koska heillä on kuulemma aasialaisina vähemmän haisevia hikirauhasia. Löydettyäni etsimäni lähdin takaisin asuntolalle suunnittelemaan seuraavan päivän reissuani.