Ladataan...
Japanin seikkailuja

Tänään menin viettämään jälleen päivää yliopiston festivaaleille. Tapasin Namin Seminar Ib ryhmästä Nishi-Chiban asemalla noin kello 11.00. Tämän jälkeen suuntasimme kohti yliopisto jutustellen kaikenlaista. Tapasimme Kazukin samasta ryhmästä yliopiston porteilla. Muut ryhmäläiset eivät valitettavasti päässeet tulemaan, ja Kazukin oli oman kouluryhmänsä kanssa myymässä Ice toast nimellä olevia ”leivoksia”, johon kuului rapea hieman köyhienritarien makua muistuttava ”paahtoleipä”, joka oli paloiteltu pieniksi paloiksi. Lisäksi annokseen kuului jäätelö (jonka maun sai itse valita) sekä kastike (jonka maun sai myös valita). Ensimmäisenä suuntasimmekin heidän myyntipisteelleen ja Kazuki osti minulle kyseisen annoksen, johon hän valitsi maut, koska en itse tiennyt mitkä olisivat hyvät. En kuitenkaan jaksanut koko annosta syödä, koska olin juuri syönyt aamupalaa, joten Kazuki söi lopun.

Ice Toast -pisteeltä suuntasimme katsomaan Manan ryhmän esitystä Life Centerin ja Food Court rakennusten väliselle alueelle. Katsojia oli melko paljon, joten kiipesimme Food Court -rakennuksen toisen kerroksen ”parvekkeelle”. Esityksen jälkeen suuntasimme katsomaan Namin ystävän Minamin (ja muiden ryhmään kuuluvien) teeseremonia esitystä. Minami oli aiemmin pitänyt pienen teeseremonia esityksen Seminar Ib -ryhmällä. Namilla ja Kazukilla oli yksi vapaalippu mukanaan, muuten esitys maksoi jonkun 100 yeniä. Itse en joutunut esityksestä maksamaan mitään, koska Nami ja Kazuki ystävällisesti käyttivät vapaalipun minulle. Ennen esitystä jouduimme istuskelemaan ”odotushuoneessa” noin 20–25 minuuttia tatamilla istuen polvillamme tyynyjen päällä. Itse en kuitenkaan pysty kauaa istumaan polvieni päällä, joten istuin jalat sivulla. Odottaessamme esityksen alkua juttelimme hieman kaikenlaista Namin ja Kazukin kanssa, mm. siitä mistä animesarjoista pidän ym. Kazukin kanssa nauroimme, kun Nami ei tiennyt Boku no Hero Academiaa.

Valitettavasti Kazuki ei kuitenkaan ehtinyt tulemaan sittenkään katsomaan teeseremoniaa, koska hänen piti palata ryhmänsä luo auttamaan heidän ”tuotteensa” myynnissä. Jäimmekin sitten Namin kanssa kahdestaan (+muut teeseremoniaan osallistujat). noin 12.00 tienoilla meidät tultiin nimeltä kutsumaan katsomaan esitystä. Itselläni oli lattialla istuessani oikea jalka puutunut ihan täysin (koska minulla on varsinkin oikeassa jalassa tosi huono verenkierto), ja kun lähdin liikkeelle, en meinannut pystyä kävelemään ollenkaan, koska en tuntenut oikeaani jalkaa, ja se tuntui melko lailla spagetilta, kun sille astui. Nami joutuikin sitten auttamaan minua kävelemään :’D. Hän jutteli myös jotain yhden järjestäjän kanssa, ja hän kertoi, että ensimmäisessä esityksessä saisimme istua tuolilla, mutta toisessa esityksessä pitäisi istua jälleen polvilla tatamilla, mutta he toisivat minua varten tuolin sinne (O-O’).

Ensimmäisessä esityksessä saimme siis istua tuolilla ja katsella huoneen edessä olevaa teeseremonia esitystä, jossa yksi esiintyjistä näytti, kuinka teen ”tekeminen” etenisi kaikkine rituaaleineen ym. Japanilaisessa teeseremoniassa yleensä ”vieras” saa ennen teenjuontia jonkin makeisen, ja sillä välin, kun tätä syödään, teeseremoniamestari valmistaa teen. Meillekin esityksessä tarjottiin ensin keksejä, jonka saa sellaisen paperitarjottimen päällä (siis tämä on siis melko tavallinen kaksin kerroin oleva paperi, tosin hieman paksumpi). Tällä välin esiintyjä valmisti teen, joka tarjottiin ensimmäiselle henkilölle huoneessa, muille teen toi avustajat. Kyseinen vihreä tee (matcha), jota teeseremoniassa käytetään, on kyllä todella hyvää.

Seuraavaan esitykseen pääsyä jouduimme hieman odottamaan. Seuraavassa esityksessä piti ottaa kengät pois noustessamme ”teehuoneeseen”, jossa piti istua polvilla tatamilla ohuen punaisen maton päällä. Tosin minulle oli tuotu se tuoli sinne, vaikka ei kyllä olisi tarvinnut. Hieman noloa oli ainoana istua jossain tuolin päällä. Esityksessä katsojille tuotiin taas makeisia ennen teenjuontia, jolla välin teeseremoniamestari (tällä kertaa Minami) valmisti teetä. Makeiset oli aseteltu kulhoihin ja lautasille, jossa niitä oli noin 5 kappaletta. Teeseremonian muut avustajat toivat nämä lautaset tietyin välein katsojien eteen. Lautasella oli myös isot syömäpuikon tyyliset jutut, jolla makeinen tulisi itse ottaa paperilautasen päälle, jonka jälkeen lautanen kiersi seuraavalle henkilölle. Koska istuin tuolilla, minun oli vaikea tätä tehdä, joten minulle yksistään tuotiin erikseen makeinen suoraan käteen paperin päälle aseteltuna. Kun kaikki olivat saaneet makeisensa, aloimme syömään niitä. Tällä kertaa paperin sisältä löytyi hieman hammastikkua muistuttava ”aterin”, jolla makeista pystyi leikkeleen pienempiin osiin ja sitten syömään. Harmi kun en saanut makeisesta kuvaa, koska en viitsinyt esityksessä kuvailla, mutta se oli hienosti muotoiltu muistuttamaan hieman lehteä syksyn väreissä. En oikein tiedä mistä kyseinen makeinen oli tehty, mutta se oli todella hyvää, eikä ollenkaan liian makeata. Syötyämme makeiset, avustajat toivat meille jälleen teetä, ja koska istuin tuolilla, sain sen taas hienosti suoraan käteen (mitä ekstra kohtelua xD).

Teeseremoniassahan on omat rituaalinsa, mitkä pitää tehdä, kuten se kun makeisen on saanut syötyä, taitellaan paperi kasaan niin, että muruset eivät putoa lattialle. Teekupinkin kanssa on omat rituaalinsa. Kun tee tuodaan vieraalle, teeseremoniamestari kääntää sitä kaksi kertaa niin, että kupin koristeellinen puoli on kohti vierasta. Sitten tämä asettaa kupin maahan vieraan eteen, jonka jälkeen kumarretaan ja kiitetään tästä, jonka jälkeen vieras nostaa kupin vasemmalle kädelleen, ja kääntää kuppia taas kaksi kertaa niin, että koristeellinen puoli on mestaria kohti, koska hänen mielestään hän ei ansaitse hienoa kuviota. Kun tee ollaan juotu, kuppi käännetään takaisin alkuperäiseen asentoon ja asetetaan tatamille. Kun mestari hakee kupin pois, kumarrellaan taas kiittäen juomasta. En oikein tarkkoja rituaaleja tiedä, YouTubesta varmasti löytyy videoita tästä.

Teeseremonia oli kyllä todella mielenkiintoinen ja kiva, koska tässä pääsi näkemään oikein kunnolla millainen oikeanlainen teeseremonia on. Esitysten jälkeen otimme muutamia kuvia Namin ja Minamin kanssa. Tämän jälkeen lähdimme etsimään Namin kanssa Tapioca pistettä, josta saisimme ostaa Tapioca-juomaa. Juomaan sai valita minkä makuista juomaa halusi sekä minkä makuisena tapioca ”helmet” halusi. Itse valitsin juomaksi maidon ja tapioca helmien mauksi suklaan. Juoma oli kyllä todella hyvää, tosin hieman helpommin juotavaa kuin torstaina ottamani, koska pilli oli hieman isompi, eikä helmet juuttuneet pilliin tällä kertaa. Juomat saatuamme kävelimme Namin kanssa tervehtimään Kazukia tämän ryhmän pisteelle, jonka jälkeen saatoin Namin lähemmäs asemaa, koska hänellä oli hieman jälkeen yhden muuta menoa, joten hän ei ehtinyt olemaan festivaaleilla kauempaa. Itse jäin vielä pyörimään festivaaleille ja jälleen maistelin erilasia herkkuja, mm. Okonomiyakia, yakitoria ja kreppejä. Yakitori pisteelle minulla oli tosin valmis lippu, jonka olin ostanut aiemmin, jonka sain vain vaihtaa yhteen yakitoriin.

Noin kolmen tienoilla olin jo lähdössä festivaaleilta, kun törmäsin jälleen Kazukiin, joka oli lyhyellä vapaalla myyntihommista. Hän kysyi, oliko minulla jotain suunnitelmia ja kun sanoin ettei ole, hän kertoi löytäneensä japanilaistyylisen ammuntapelin, jossa siis leluaseella piti yrittää ampua hyllyillä olevia ”esineitä” alas, jota vastaan saisi sitten jonkin palkinnon. Hän veikin sitten minut pelaamaan kyseistä peliä, ja maksoikin sen taas. Tosin jaoimmekin sitten ammunnat, koska halusin, että hänkin kokeilee, koska hän sen maksoikin. Tämän jälkeen Kazuki joutuikin taas palaamaan myyntihommiin ja itse jäin taas vielä kiertämään festivaaleita ympäri ja päädyinkin yhteen luokkaan, jossa mangakerholaiset esittelivät ja myivät töitään. Päädyinkin ostamaan heiltä useamman postikortin, koska ne olivat todella hienoja. Päädyin tänään ostamaan jälleen myös muutamat korvikset yksiltä tytöiltä, jotka olivat ne käsityönä tehneet. Tämän jälkeen jäin seurailemaan ulkolavalla olevia esityksiä siihen asti, kun festivaalit loppuivat klo 18.00 tältä päivältä. Ennen lähtöä pysähdyin kuitenkin yhdeltä pisteeltä ottamaan kuumaa kahvia, koska pihalla oli hieman viileätä. En yleensä tykkää juoda kahviani mustana, mutta tuo oli melko hyvää. Kahvia juodessani lähdin myös poistumaan festivaaleilta. Inageen palattuani poikkesin AEON-kaupassa etsimässä roll-on deodoranttia, joita ei kauhean paljon ole japanissa, koska japanilaiset eivät haise, koska heillä on kuulemma aasialaisina vähemmän haisevia hikirauhasia. Löydettyäni etsimäni lähdin takaisin asuntolalle suunnittelemaan seuraavan päivän reissuani.

 

Ladataan...
Japanin seikkailuja

Tänään meillä oli siis reissu Aliisan ja tämän tuutorin kanssa Naritasan nimiseen paikkaan, joka on iso buddhalaistemppeli Naritassa. Matkallamme Nishi-Chibasta Naritaan, jouduimme vaihtamaan junaa kerran Chiban asemalla, jossa poikkesimme myös hakemaan jotain juomista ja purtavaa kaupasta. Itse ostin Cafe latte juoman, jota olen yleensä juonut kaupan kylmähyllystä ostettuna kylmänä, mutta tällä kertaa tämä olikin lämmintä, japanilainen erikoisuus, että pullotettua kahvia saa lämpimänä. Tämän jälkeen suuntasimme kohti junaa, jossa saimmekin hieman aikaan odottaa junan lähtöä hetken aikaa. Matka kohti Naritaa sujui hyvin jutustellen. Aliisan tuutori oli ollut myös Suomessa vaihdossa, kuten oma tuutorinkin, mutta hän oli ollut Tampereen yliopistossa. Hän osasi melko hyvinkin suomea siihen verrattuna, mitä olisi voinut odottaa, ja hän oli innokas oppimaan uusia sanoja ja lauseita koko ajan.

Pääteasemalle päästyämme meillä oli jonkin verran kävelymatkaa Naritasaniin, joka kulki katua pitkin, jossa olin kaikenlaista ravintolaa, ”herkkumyymälää”, matkamuistomyymälä ym.. Lisäksi kadun varrella oli patsaita, jotka esittivät Japanin Zodiac eläinmerkkejä. Jossain vaiheessa katu muuttui melko jyrkähköksikin alamäeksi kohti temppeliä. Itse temppeliin piti kävellä useammat rappuset ylös, mutta koko alue kaikkine rakennuksineen ja ”metsineen” oli todella hieno. Ensimmäisenä suuntasimme kohti alttaria, johon sai heittää 5 yenin kolikon (yleisesti käytetty, koska on se onnekas kolikko), jonka jälkeen sai esittää jonkin toiveen. Tätä ennemmin kumminkin menimme läpi ”pesurituaalin”, joka yleensä tehdään ennen alttarille menoa. Ensin vettä otetaan kauhaan, jonka jälkeen sitä kaadetaan ensin vasemmalle kädelle ja sen jälkeen oikealle kädelle. Tämän jälkeen pitäisi myös pestä suu, ja lopuksi kauhan varrelle pitäisi kaataa loppuvesi.

Alttarille päästyämme sain opastaa kumpaakin Aliisaa ja tämän tuutoria, kuinka ”homma” yleisesti menee. Tai siis kuinka olen itse sen oppinut tekemään. Aliisan tuutori hieman ihmetteli, miten osasin tämän ja mistä olin oppinut sen. Rituaalissa siis ensin heitetään kolikko alttarilla olevaan ”laatikkoon”, kumarretaan kaksi kertaa, sitten taputetaan käsiä kaksi kertaa yhteen, jonka jälkeen esitetään toive, ja jonka jälkeen vielä kerran kumarretaan. En tiedä sitten onko tämä ihan oikein, mutta näin tämän olen oppinut tekemään.

Alttarilla käynnin jälkeen suuntasimme ”kojulle” josta sai hankkia itselleen lapun, joka kertoi, minkälainen onni minulla oli. Tämä oli melko lailla samanlainen kuin Asakusassakin, ensin kyseistä tikkuja sisältävää boksia heilutetaan ja sen jälkeen yritetään saada reiästä pihalle itselleen yksi tikku, jossa lukee jokin numero. Itse sain tällä kertaa numeron 90. Tämän jälkeen etsitään numeroa vastaava laatikko, josta sai itsellensä ottaa lapun, jossa lukee, millainen onni kyseisellä henkilöllä on. Asakusassa sain aiemmin noin ja noin onnen (mikä ei ole hyvää tai huonoa onnea, vaan siinä välissä), Aliisan tuutorin mielestä olin sinänsä onnekas saadessani tämän, koska hän oli kuullut, että tosi moni oli saanut Asakusassa huonon onnen lapun. Tällä kertaa Naritassa sain kuitenkin erinomaisen onnen lapun, ehkäpä minun pitäisi laittaa yksi rivi Eurojackpottia vetämään sen kunniaksi xD.

Tämän jälkeen suuntasimme tutkimaan temppelin aluetta, joka oli kuten aiemminkin sanoin, todella hieno. Temppelin alueella sijaitsi pienehkö metsän tyylinen alue, jossa meni pieni puro/joki ja siellä oli pieni vesiputouksen tyylinenkin juttu. En osaa tätä oikein sanoin kuvailla, kuvista tämän ehkä ymmärtää paremmin. Temppelillä aikamme pyörittyämme lähdimme etsimään jotain ravintolaa tai kahvilaa, jossa saisimme haukata jotain pientä syötävää. Päädyimmekin pieneen Tea house nimiseen paikkaan, joka oli todella hieno ja rauhallinen. Harmi kun en tästä ottanut sen paremmin kuvaa. Täällä tilasimme joitain perinteisiä japanilaisia ”jälkiruokia”, en omaani oikein osaa selostaa sanallisesti kauhean hyvin, laitan tästä kuvan. Kuitenkin en yhtään ihmettele, jos japanilaiset ovat melko laihoja, jos he tällaisia syövät.

Naritassa pyörimisen jälkeen (ja vierailtuamme matkamuistomyymälöissä), lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Nishi-Chibaa, jossa poikkesimme nopeasti yliopiston festivaaleilla, Aliisan tuutorin käydessä hoitamassa vielä joitain hommia. Tämän jälkeen lähdimme kohti Le Gre -kahvilaa, jossa olin keskiviikkona käynyt tuutorini Risan kanssa. Halusimme mahdollisesti ottaa pientä purtavaa tai sitten vain syödä kahvilan hyvännäköisiä kakkuja. Kahvilalle itse tilasein jotain banaanin makuista kakkua/piirakkaa, Aliisan ja hänen tuutorinsa ottaessa muita kakkuja (ja jakaessaan nämä toistensa kanssa). Aliisa otti samaa kakkua, kuin minä otin keskiviikkona, koska olin suositellut hänelle tätä, koska mielestäni se maistui mustikalle. Tosin kakku oli bataatin makuista, todella hyvää, vaikka kuulostaakin ihmeelliseltä. Ja todellakin maistuu melko lailla mustikalle. Aliisan ja hänen tuutorinsa piti ensin ottaa vain kakkua, mutta ”vaatimuksena” heille tuli myös ottaa jotain juomista tämän kanssa. Itse olin päättänyt ottaa jo japanilaisittain kafe ore nimellä kulkevan kahvin, joka on siis Cafe au lait. Muutkin ottivat sitten tätä samaa. Aliisa kysyi tuutoriltaan mitä tämä tarkoitti ja hän sanoi, että se on kahvia maidolla. Aliisa ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt tätä, koska ore ei ollut maitoa tarkoittava sana. Sanoinkin sitten, että kafe ore tarkoittaa englanniksi käännettynä cafe au lait -juomaa. Aliisan tuutorikaan oli tosi ihmeissään tästä, koska hänkään ei tiennyt, että tämä tarkoitti sitä, ja hän ihmetteli, mistä minä sen tiesin.

Kahvilassa käynnin jälkeen suuntasimme takaisin kohti Nishi-Chiban asemaa, josta itse suuntasin sitten kohti Inagea. Asuntolalle mennessäni poikkesin käymään AEON-kaupassa hakemassa jotain syötävää ja juotavaa asuntolalle. Huomenna menisin taas käymään yliopiston festivaaleilla, tällä kertaa Seminar Ib -ryhmän kanssa.

 

Ladataan...
Japanin seikkailuja

Tänään heräsin aamulla, joskus 11.00 maissa, koska tiesin, että minulla ei ainakaan aamun japanin tuntia ollut, koska sen peruuntumisesta meillä oli tieto. Luulin, että koulu alkaisi minulla klo 12.50 alkaen, jolloin minulla olisi Intercultural Communication -tunti. Ennen kouluun menoa kävin kuitenkin maksamassa vuokrani asuntolan toimistolla, kun kas kummaa vuokranmaksunottaja oli tällä kertaa ihme kyllä paikalla. Tosin hän lähti heti huitelemaan paikalta sen jälkeen, kun oli maksanut vuokrani, ja lähdin suuntaamaan kohti Inagen juna-asemaa. Huomasin vain jossain vaiheessa, että hän tuli perässäni, ei tosin, että hänellä olisi ollut mitään asiaa minulle, vaan hän oli taas lähtenyt johonkin.

Inagen asemalta suuntasinkin sitten kohti Nishi-Chibaa ja koulua edelleenkin siinä uskossa, että minulla oli koulua tänään. Myöhästyin junasta, jolla olin yleensä mennyt, vuokranmaksun takia, ja pääsin vasta lähtemään 12.28 junalla, jolloin minulla oli melkoinen ”kiire” kouluun, koska Nishi-Chiban asemalta oli kuitenkin pitkähkö matka rakennukselle, jossa minulla piti olla tunnit. Matkallani rakennukselle ohitin monet festivaalikojut, jossa yliopistolaiset myivät kaikenlaista ruokaa ja juomaa ym. Useampaan kertaan minua houkuteltiinkin ostamaan jotain, mutta kiireeni takia en oikein ehtinyt pysähtymään mihinkään. Kuitenkin, kun pääsin G7-rakennukselle (jossa tuntini piti olla), oli rakennuksen kaikki ovet lukossa. Ilmeisesti meillä ei siis näitä tunteja ollutkaan tänään, tosi kiva, että opettaja ei muistuttanut meitä viime viikolla. Noh, ainakin olin sopivasti koululla ja pääsin hyvin kiertelemään ympäri festivaalialuetta. Pian törmäsinkin pariin luokkalaiseeni, jotka olivat minun kanssani samalla Intercultural Communication -kurssilla. Pikaisesti vaihdettuamme terveiset jatkoin festivaaliin tutustumista.

Näillä yliopiston festivaaleilla olivat siis eri luokkaryhmät järjestäneet kaikenlaista ohjelmaa ja pystyttäneet ruoka- ja juomakojuja, sekä erilaisia ”pelikojuja”, jossa sai mm. kisata tikanheitosta, jossa pystyi voittamaan erilaisia palkintoja riippuen siitä, kuinka paljon pisteitä sai. Festivaaleilla oli myös todella paljon koulun ulkopuolistakin vierailijaa, ja lapsille oli myös järjestetty mielenkiintoista ohjelmaa. Itse kiertelin useampaan otteeseen festivaalialuetta ympäri ja maistelin kaikenlaisia ruokia kojuista, mm. Matcha tapioca -juomaa, kiinalaisia mykyjä (oli muuten tosi hyviä), matchan makuista taiyakia suklaatäytteellä, vohvelia vaniljajäätelöllä ja suklaakastikkeella, minipizzaa ja suklaalla ja strösseleillä kuorrutettua banaania. Kaikki nämä olivat kyllä todella hyviä, eikä hintakaan huimannut päätä. Festivaaleilla välillä syönnin ja kiertelyn välissä kävin seuraamassa ”ulkolavoilla” olevia tanssi-, laulu- ym. esityksiä.

Festivaaleilla vietin melko pitkän tovin, kunnes päätin lähteä suuntaamaan kohti Chibaa, jossa kävin etsimässä Yodobashi Camera -liikkeestä uudelle Microsoft Surface Go -laitteelleni suojakoteloa, suojalasia ym. En kuitenkaan liikkeestä mieluisaan hintaan löytänyt mitään, joten päätin tilata aiemmin Japanin Amazonista katselemani suojakotelon ja -lasin. Yodobashi Camera -liikkeessä käynnin jälkeen suuntasin syömään Ramen-ravintolaan, jossa olin myös aikaisemmalla kerrallani Chibassa käynyt. Tämän jälkeen suuntasin Loft-nimiseen kauppaan Sogo-kauppakeskukseen, joka sijaitsi Chiban juna-aseman vieressä. Täällä olin jo aiemmin käydessäni nähnyt hienoja joulukortteja, joita ajattelin lähettää Suomeen perheelleni, mutta en ollut viitsinyt niitä aiemmin vielä ostaa. Täällä Japanissa on jo alkanut myös soimaan joululaulut hieman kaupoissa, ja joulukoristeluakin löytyi mm. kyseisestä kaupasta jo enemmän kuin edelliskerralla käydessäni, vaikka onkin vasta marraskuun ensimmäinen päivä.

Chibassa aikani pyörittyäni lähdinkin sitten suuntaamaan kohti Inagea. Ennen asuntolalle paluuta poikkesin vielä Mister Donut -kahvilassa, josta on tullut melkein vakipaikka minulle joko käydessäni pikaisesti kahvilla tai viettäessäni siellä aikaa mm. koulutehtäviä tekemällä. Kahvittelun jälkeen palasinkin takaisin asuntolalle, jossa myöhemmin sain Aliisalta viestiä, olisinko vielä kiinnostunut perjantain reissusta. Reissupaikka ja -aika hieman vaihteli aamusta ennen kasia puoli yhdeksitoistaksi. Lopulta päädyimme tapaamaan Aliisan ja tämän tuutorin kanssa noin kello 10.30 Nishi-Chiban asemalla, josta yhdessä suuntaisimme ensin Chibaan ja tästä Naritasan nimiseen paikkaan.

Alhaalla joitain kuvia Chiban yliopiston festivaaleilta ja Chibasta ravintolasta, jossa kävin, sekä Loft-kaupasta.

Alapuolella muutama kuva luokkien "mainoskylteistä", joilla he mainostivat kojujaan ym. Näitä oli todella paljon, joten valitsin tähän vain muutaman esimerkin.

 

Pages