Keskiviikko 31. lokakuuta
Tänään minulla ei varsinaisesti koulua ollut ollenkaan, koska aamun japanin tunnit oli peruttu. Myös torstain ja perjantain tunnit oli peruttu koulun festivaalien takia. Menin kuitenkin käymään koululla, koska minun piti palauttaa profiilini ja tervehdyskirjeeni tänään, sekä minulla oli taas tapaaminen tuutorini kanssa. Olimme tuutorini kanssa sopineet tapaamisen klo 14.30 ISD/CIE-rakennuksella, ja tätä ennemmin tulin noin puolta tuntia aikaisemmin koululle. Kävin ISD-toimistossa täyttämässä profiilini kotivierailua varten ja kysyin apua tervehdyskirjeen kirjoittamiseen, koska en oikein tiennyt mitä siihen olisin kirjoittanut. Yksi työntekijöistä kirjoittikin profiilini mukaan, mitä voisin kirjoittaa siihen. Mitään erikoistahan siihen ei tullut, vaan esittelin itseni ja kerroin hieman harrastuksistani ja mistä pidän ym. Kirjeen sai kirjoittaa ihan hiraganoilla ja katakanoilla eli yksinkertaisella japanilla, mitään kanji-merkkejä ei siis tarvinnut osata.
Kun olin palauttanut kyseisen kirjeen ja profiililappuni, menin aulaan odottelemaan tuutoriani. Tässä välissä ohjaajamme Nishizumi tuli kysymään, olisiko minulla aikaa jutella hänen kanssaan. Hän kysyi, aionko osallistua LEX-ohjelmaan, joka on vähän niin kuin kielenvaihto-ohjelma. Tässä joku opettaa toiselle omaa kieltään ja vastaavasti toinen opettaa hänelle jotain toista kieltä. Sanoin etten varmaan, koska en oikein ole mikään hyvä ”opettaja”. Hän naureskeli, ettei minun tarvinnutkaan olla. Hän puhui siitä, että hänellä olisi yksi japanilainen opiskelija, joka oli hakenut ohjelmaan ja joka olisi kiinnostunut suomenkielestä, koska hän haluisi mahdollisesti lähteä Suomeen vaihtoon. Meistä oli Aliisa ja Anssi hakenut ohjelmaan jo, mutta heillä kuitenkin oli jo valittu parit, ja koska tämä kyseinen opiskelija oli viime tipassa hakenut ohjelmaan mukaan, hänelle ei oikein ollut suomalaista paria. Nishizumi siis kysyi, olisinko halunnut lähteä hänen parikseen. Noh, suostuin sitten tähän, vaikka en kyllä tiedä osaanko suomesta mitään opettaa. Tai kai sitä jotain osaa, mutta ei oikein tiedä mistä aloittaa :’D. Nishizumi sitten kiitteli minua kauheasti ja sanoi, että hän voi vaikka liittyä meidän mukaan, koska hänkin halusi harjoittaa suomenkielen taitojaan. Hän pyysi lupaa minulta antaa tietoni hänelle, jotta hän voisi olla minuun yhteydessä.
Tämän jälkeen sitten tuutorini tuli paikalle, hän oli hieman yllättynyt, että olin leikannut hiukseni sivuilta niin lyhyiksi ja hän kysyikin, saisiko hän koskea siihen. Tämä jälkeen lähdimmekin hänen kanssaan kahville samaiseen paikkaan, missä olimme aiemmin käyneet lounaalla syömässä spagettia. Tässä kahvilassa on todella hyvän näköisiä kakkuja, joita halusimmekin mennä maistamaan. Kahvilassa meidät ohjattiin pöytään, jossa löytyi kakku- ja juomamenu. Tosin kaikki oli japaniksi, joten tuutorini ehdotti, että olisi helpompi mennä katsomaan minkälaisia kakkuja on tarjolla, jotta hänen ei tarvitsisi yrittää selostaa mitä näissä on. Kakku tiskillä saimmekin heti ”tilata” valitsemamme kakut, jonka jälkeen vasta pöytään päästyämme tilasimme juomat itsellemme. Molemmat otimme Cafe au lait -kahvit. Kakku, jonka valitsin oli luultavasti jotain mustikkajuustokakkua, todella hyvää sellaista, juuri sopivan makeata. Kahvin juonnin lomassa juttelimme tuutorini kaikenlaista. Hän mm. kyseli suomalaisesta työelämäajatuksesta ja siitä, mikä suomalasille työpaikan valinnassa on tärkeätä ym. Hän oli tekemässä lopputyötään liittyen jotenkin tähän.
Kahvin juonnin jälkeen palasimme takaisin Nishi-Chiba asemalle, jonka aikana juttelimme mm. siitä, että en ollut saanut vuokraani vielä maksettua, vaikka tänään oli periaatteessa viimeinen päivä maksaa se. Asuntolan toimistolta minulle kuitenkin sanottiin, että eräpäivästä ei tarvinnut huolehtia, vaan sen voisi maksaa seuraavanakin päivänä tai perjantaina. Yritin kyllä tänään jälleen maksaa vuokraani, mutta kyseinen henkilö, joka vuokran ottaa vastaan, ei ollut taaskaan paikalla toimistossa. Tuutorini piti tätä ihmeellisenä, että kyseinen henkilö oli niin paljon poissa toimistolta.
Nishi-Chiban asemalta lähdimme kumpikin samalla junalla kohti ”kotia”, itse jäin Inageen, kun tuutorini jatkoi vielä matkaa eteenpäin. Inagessa palasinkin suoraan asuntolalle. Illalla tein mm. kouluhommia ja Skypettelin Suomeen päin. Valmistauduin illalla seuraavan päivän Intercultural Communication -tuntia varten, mutta oikeastaan turhaan, koska seuraavana päivänä minulle selvisikin, ettei meillä ollut niitäkään tunteja festivaalin takia.
