Maanantai 29. lokakuuta

Maanantain minulla oli ensin aamusta klo 10.30 alkaen Japanese 101b -tunti, jolla meillä oli ensin aluksi sanakoe kappaleen kolme sanoista. Tämän jälkeen aloimme käymään kappaletta kolme läpi tarkemmin, ja harjoittelimme mm. verbien taivutuksia. Tällä viikolla nämä olivat ainoat japanin tunnit, jotka minulla oli, koska keskiviikon tunnit oli jostain syystä peruttu, ja torstain ja perjantain tunnit oli peruttu koulun festivaalien takia. Näitä festivaaleja odotankin melko innolla, saa nähdä ovatko ne yhtään samanlaiset kuin mitä joissain animeissa ja mangoissa on ollut.

Japanin tuntien loputtu klo 12.00 lähdin suuntaamaan kohti Tokiota, jossa minulla olisi klo 15.00 alkaen parturiaika Hair Lounge Joule Ginzassa. Ajan hiustenleikkaukseen olin varannut netin kautta, etsittyäni ensin englantia puhuvia partureita. Matkaa tänne oli Tokion asemalta joku alle kilometri. Matkallani Nishi-Chibasta Tokioon, vaihdoin junaa kerran Inagen asemalla, koska Nishi-Chiban asemalta kulki vain paikallisjuna, joka olisi hitaampi, koska se pysähtyy kaikilla pysäkeillä matkallaan Tokioon. Lisäksi se menisi vain Akihabaraan asti, joten olisin kuitenkin joutunut vaihtamaan junaa jossain. Inagessa otinkin nopeamman junan, jolla pääsin suoraan Tokion asemalle asti.

Tokiossa olin joskus puoli kahden maissa, joten parturiaikaani oli vielä noin puolitoista tuntia. Tämän takia päätinkin etsiä jonkin ruokapaikan, jossa voisin syödä lounasta. Suuntasin kuitenkin koko ajan Hair Loungea kohti, koska tiesin löytäväni matkan varrelta jonkin hyvän ravintolan. Päädyinkin yhteen intialaiseen curry -ravintolaan, koska halusin maistaa, oliko heidän ruokansa samanlaista kuin siinä paikassa, jossa oli käynyt Nishi-Chibassa tuutorini kanssa. Ravintolassa oli omat lounasruokavaihtoehtonsa, ja itse päädyin vaihtoehtoon A, jossa sai valita yhden curryn kolmesta päivän currysta sekä joko Naan-leivän tai riisiä (+joku muu, en muista nimeä :’D). Listalla ei kuitenkaan lukenut, mitä curryjä oli tarjolla, joten kysyin tätä tarjoilijalta, joka osasikin minulle asian selostaa englanniksi. Tokiossa hyvä asia onkin, että monissa paikoissa osataan edes jonkin verran englantia.

Ruoaksi valitsinkin sitten keskimausteisen kanacurryn ja Naan-leivän sekä intialaisen maitokahvin. Ruoka oli ravintolassa tosi hyvää, curry oli kyllä melko mausteista, mutta meni kyllä ihan hyvin. Ilmaiseksi ruoan kanssa sai vettä. Naan-leipä oli ehkä hieman pienempi kuin ravintolassa, jossa söin Nishi-Chibassa, mutta se oli silti todella iso. Hinnaltaan annos tässä Tokiolaisessa ravintolassa oli hieman kalliimpi kuin Nishi-Chibassa, koska annokseen kuului vähemmän ruokia. Kuitenkaan hinta ei mikään jättisuuri ollut verrattuna esim. Suomen hintoihin.

Syönnin jälkeen suuntasinkin etsimään Hair Loungen, jonka löysinkin yhdeltä sivukadulta yhden rakennuksen 7. kerroksesta. Parturini nimi oli Ai Nomura, joka osasi kyllä tosi hyvin englantia (olihan hän opiskellut parturialaa monta vuotta Lontoossa). Hän osasi kyllä leikata hiukseni todella hyvin ja hän kehui tykkäävänsä hiusväristäni. Hän kyseli minulta hieman, mitä teen Japanissa ja mistä olen kotoisin. Hän kertoi tykkäävänsä kauheasti Suomesta, ja jopa käyneensä Suomessa äitinsä kanssa. Aika monet japanilaiset, joiden kanssa olen jutellut, ovat sanoneet tykkäävänsä Suomesta ja joko haluavansa käydä siellä tai että he ovat käyneet siellä. Muumit tietää lähes kaikki.

Parturin jälkeen suuntasinkin sitten kohti Ikebukuroa ja elektroniikkaliikkeitä. Olin aiemminkin kyllä käynyt Ikebukurossa. Ensimmäisenä kävin Big Camera Ikebukuro East Outlet -liikkeessä, jossa myydään käytettyjä tuotteita ja myymälöissä näytillä olleita (muuten uusia) tuotteita. Täällä vertasin Ipadin ja Microsoft Surface Gon hintoja, koska nämä olivat ne vaihtoehdot, johon olin päätynyt. Tämän jälkeen kävin Yamada denki Labi -liikkeessä, jossa oli käynyt jo aiemminkin Ikebukurossa ollessani. Täällä katselin ensin Ipadeja, mutta siirryin sitten ylemmäksi kerroksiin etsimään Microsoft Surface Go -konetta. Löysinkin tämän kolmannesta tai neljännestä kerroksesta (en muista tarkkaan kumpi kerros oli), jossa myytiin tietokoneita. Katsellessani konetta yksi myyjistä tuli kysymään puhunko vain englantia. Halutessani kysyä jotain koneesta hän pyysikin sitten paikalle toisen miesmyyjän, joka osasi todella hyvin englantia. Kysyin häneltä, kumpi hänen mielestään oli parempi; Ipad vai Microsoft Surface Go. Hän sanoi minulle, että jos olen käyttänyt Android-puhelinta, Microsoft on helpompi käyttöisempi, mutta jos käytän IPhonea, on Ipad silloin helpompi käyttää. Hän myös sanoi, että Microsoft on siinä hyvä, että siihen saa ihan normi Windows järjestelmän, Office-paketin ja siihen pystyy lataamaan lähes mitä sovelluksia vain, kun taas Ipadiin pystyy lataamaan vain tämän sovelluskaupan sovelluksia. Päädyinkin sitten Microsoftiin, josta kyselin yhteishintaa sekä koneelle, näppäimistölle että kynälle. Myyjä pyysi sitten paikalle esimiehensä, joka rupesi laskemaan yhteishintaa minulle, ja hän antoikin minulle melko hyvin alennusta koko paketista, joidenka lisäksi he tekivät minulle vielä asiakaskortin, johon saisin osan hinnasta takaisin pisteinä, jota voisi sitten käyttää seuraavaa ostosta tehdessä.

Myyjät olivat liikkeessä kyllä todella mukavia ja tämä englantia puhuva myyjä ohjasi minua kaikessa, ja hän antoi minulle vielä käyntikorttinsa ja kertoi, että seuraavan kerran kun tulen kauppaan, kysyisin häntä jälleen ”avuksi”. Hän myös kyseli, mitä teen japanissa, ja kun kerroin olevani vaihto-opiskelija, hän kysyi, onko minulla opiskelijakortti täällä. Kuultuani, että minulla on opiskelijakortti (toisin sanoen opiskelijatodistus), hän lähti vielä hakemaan minulle Microsoftilta lappua, jossa oli ohjeistus siitä, että kun lähettäisin tietoni ja opiskelijatodistuksestani kuvan heille, saisin ostoksestani vielä 4000 yeniä takaisin. Maksukin sujui todella hyvin, koska emme olleet ihan varmoja käykö suomalainen Visa-korttini heillä, mutta päätimme kuitenkin kokeilla, ja toimihan se hyvin. Vielä tehdessäni lähtöä kaupasta hän kyseli, tarvitsinko vielä jotain, esim. muistitikkua tai muuta. Hän vielä toivotteli minulle hyvät päivän jatkot. Palvelu täällä kyllä oli todella hyvää ja mielelläni käyn liikkeessä uudestaankin, jos tarvetta jollekin elektroniikalle on.

Ostostelujeni jälkeen palasinkin takaisin asemaa kohti etsien samalla jotain kahvilaa, jossa voisin käydä vielä juomassa kahvia tai Matcha-teetä, ennen kuin palaisin takaisin Inageen. Löysinkin yhden Pronto-nimisen kahvilan juna-asemalta. Saman firman kahvilassa olin käynyt aiemmin myös muualla Ikebukurossa sekä Chibassa. Tämä kuitenkin oli hieman erilainen, koska siellä myytiin myös ravintola-annoksia ja erilaisia alkoholillisia ja alkoholittomia drinkkejä. Päädyin itse ottamaan ihan perus Cafe Latten ja jonkinlaisen leivoksen, joka oli todella hyvää. Tämän jälkeen lähdinkin sitten paluumatkalle kohti Inagea. Kaksi kertaa vaihdon junaa matkallani, ensin Akihabarassa ja sen jälkeen Ichigawassa. Toisen kerran junaa vaihdoin sen takia, että olin jälleen hitaammassa paikallisjunassa, jossa oli kauheasti porukkaa ja seisominen oli melko raskasta ja matkaa Inageen oli vielä monen pysäkin verran. Vaihdoinkin siis nopeampaan junaan toisella vaihtokerralla. Inageen päästyäni jatkoinkin matkaani suoraan asuntolalle.

IMG_20181029_133330.jpg

IMG_20181029_133339.jpg

IMG_20181029_133343.jpg

IMG_20181029_133348.jpg

IMG_20181029_133424.jpg

IMG_20181029_133944.jpg

IMG_20181029_134043.jpg

IMG_20181029_135403.jpg

IMG_20181029_135405.jpg

IMG_20181029_135408.jpg

IMG_20181029_140208.jpg

IMG_20181029_153700.jpg

IMG_20181029_153718.jpg

IMG_20181029_161737.jpg

IMG_20181029_161741.jpg

IMG_20181029_161743.jpg

IMG_20181029_162201.jpg

IMG_20181029_162644.jpg

IMG_20181029_162654.jpg

IMG_20181029_162708.jpg

IMG_20181029_165901.jpg

IMG_20181029_181000.jpg

IMG_20181029_224201.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *