Perjantai 2. marraskuuta
Tänään meillä oli siis reissu Aliisan ja tämän tuutorin kanssa Naritasan nimiseen paikkaan, joka on iso buddhalaistemppeli Naritassa. Matkallamme Nishi-Chibasta Naritaan, jouduimme vaihtamaan junaa kerran Chiban asemalla, jossa poikkesimme myös hakemaan jotain juomista ja purtavaa kaupasta. Itse ostin Cafe latte juoman, jota olen yleensä juonut kaupan kylmähyllystä ostettuna kylmänä, mutta tällä kertaa tämä olikin lämmintä, japanilainen erikoisuus, että pullotettua kahvia saa lämpimänä. Tämän jälkeen suuntasimme kohti junaa, jossa saimmekin hieman aikaan odottaa junan lähtöä hetken aikaa. Matka kohti Naritaa sujui hyvin jutustellen. Aliisan tuutori oli ollut myös Suomessa vaihdossa, kuten oma tuutorinkin, mutta hän oli ollut Tampereen yliopistossa. Hän osasi melko hyvinkin suomea siihen verrattuna, mitä olisi voinut odottaa, ja hän oli innokas oppimaan uusia sanoja ja lauseita koko ajan.
Pääteasemalle päästyämme meillä oli jonkin verran kävelymatkaa Naritasaniin, joka kulki katua pitkin, jossa olin kaikenlaista ravintolaa, ”herkkumyymälää”, matkamuistomyymälä ym.. Lisäksi kadun varrella oli patsaita, jotka esittivät Japanin Zodiac eläinmerkkejä. Jossain vaiheessa katu muuttui melko jyrkähköksikin alamäeksi kohti temppeliä. Itse temppeliin piti kävellä useammat rappuset ylös, mutta koko alue kaikkine rakennuksineen ja ”metsineen” oli todella hieno. Ensimmäisenä suuntasimme kohti alttaria, johon sai heittää 5 yenin kolikon (yleisesti käytetty, koska on se onnekas kolikko), jonka jälkeen sai esittää jonkin toiveen. Tätä ennemmin kumminkin menimme läpi ”pesurituaalin”, joka yleensä tehdään ennen alttarille menoa. Ensin vettä otetaan kauhaan, jonka jälkeen sitä kaadetaan ensin vasemmalle kädelle ja sen jälkeen oikealle kädelle. Tämän jälkeen pitäisi myös pestä suu, ja lopuksi kauhan varrelle pitäisi kaataa loppuvesi.
Alttarille päästyämme sain opastaa kumpaakin Aliisaa ja tämän tuutoria, kuinka ”homma” yleisesti menee. Tai siis kuinka olen itse sen oppinut tekemään. Aliisan tuutori hieman ihmetteli, miten osasin tämän ja mistä olin oppinut sen. Rituaalissa siis ensin heitetään kolikko alttarilla olevaan ”laatikkoon”, kumarretaan kaksi kertaa, sitten taputetaan käsiä kaksi kertaa yhteen, jonka jälkeen esitetään toive, ja jonka jälkeen vielä kerran kumarretaan. En tiedä sitten onko tämä ihan oikein, mutta näin tämän olen oppinut tekemään.
Alttarilla käynnin jälkeen suuntasimme ”kojulle” josta sai hankkia itselleen lapun, joka kertoi, minkälainen onni minulla oli. Tämä oli melko lailla samanlainen kuin Asakusassakin, ensin kyseistä tikkuja sisältävää boksia heilutetaan ja sen jälkeen yritetään saada reiästä pihalle itselleen yksi tikku, jossa lukee jokin numero. Itse sain tällä kertaa numeron 90. Tämän jälkeen etsitään numeroa vastaava laatikko, josta sai itsellensä ottaa lapun, jossa lukee, millainen onni kyseisellä henkilöllä on. Asakusassa sain aiemmin noin ja noin onnen (mikä ei ole hyvää tai huonoa onnea, vaan siinä välissä), Aliisan tuutorin mielestä olin sinänsä onnekas saadessani tämän, koska hän oli kuullut, että tosi moni oli saanut Asakusassa huonon onnen lapun. Tällä kertaa Naritassa sain kuitenkin erinomaisen onnen lapun, ehkäpä minun pitäisi laittaa yksi rivi Eurojackpottia vetämään sen kunniaksi xD.
Tämän jälkeen suuntasimme tutkimaan temppelin aluetta, joka oli kuten aiemminkin sanoin, todella hieno. Temppelin alueella sijaitsi pienehkö metsän tyylinen alue, jossa meni pieni puro/joki ja siellä oli pieni vesiputouksen tyylinenkin juttu. En osaa tätä oikein sanoin kuvailla, kuvista tämän ehkä ymmärtää paremmin. Temppelillä aikamme pyörittyämme lähdimme etsimään jotain ravintolaa tai kahvilaa, jossa saisimme haukata jotain pientä syötävää. Päädyimmekin pieneen Tea house nimiseen paikkaan, joka oli todella hieno ja rauhallinen. Harmi kun en tästä ottanut sen paremmin kuvaa. Täällä tilasimme joitain perinteisiä japanilaisia ”jälkiruokia”, en omaani oikein osaa selostaa sanallisesti kauhean hyvin, laitan tästä kuvan. Kuitenkin en yhtään ihmettele, jos japanilaiset ovat melko laihoja, jos he tällaisia syövät.
Naritassa pyörimisen jälkeen (ja vierailtuamme matkamuistomyymälöissä), lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Nishi-Chibaa, jossa poikkesimme nopeasti yliopiston festivaaleilla, Aliisan tuutorin käydessä hoitamassa vielä joitain hommia. Tämän jälkeen lähdimme kohti Le Gre -kahvilaa, jossa olin keskiviikkona käynyt tuutorini Risan kanssa. Halusimme mahdollisesti ottaa pientä purtavaa tai sitten vain syödä kahvilan hyvännäköisiä kakkuja. Kahvilalle itse tilasein jotain banaanin makuista kakkua/piirakkaa, Aliisan ja hänen tuutorinsa ottaessa muita kakkuja (ja jakaessaan nämä toistensa kanssa). Aliisa otti samaa kakkua, kuin minä otin keskiviikkona, koska olin suositellut hänelle tätä, koska mielestäni se maistui mustikalle. Tosin kakku oli bataatin makuista, todella hyvää, vaikka kuulostaakin ihmeelliseltä. Ja todellakin maistuu melko lailla mustikalle. Aliisan ja hänen tuutorinsa piti ensin ottaa vain kakkua, mutta ”vaatimuksena” heille tuli myös ottaa jotain juomista tämän kanssa. Itse olin päättänyt ottaa jo japanilaisittain kafe ore nimellä kulkevan kahvin, joka on siis Cafe au lait. Muutkin ottivat sitten tätä samaa. Aliisa kysyi tuutoriltaan mitä tämä tarkoitti ja hän sanoi, että se on kahvia maidolla. Aliisa ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt tätä, koska ore ei ollut maitoa tarkoittava sana. Sanoinkin sitten, että kafe ore tarkoittaa englanniksi käännettynä cafe au lait -juomaa. Aliisan tuutorikaan oli tosi ihmeissään tästä, koska hänkään ei tiennyt, että tämä tarkoitti sitä, ja hän ihmetteli, mistä minä sen tiesin.
Kahvilassa käynnin jälkeen suuntasimme takaisin kohti Nishi-Chiban asemaa, josta itse suuntasin sitten kohti Inagea. Asuntolalle mennessäni poikkesin käymään AEON-kaupassa hakemassa jotain syötävää ja juotavaa asuntolalle. Huomenna menisin taas käymään yliopiston festivaaleilla, tällä kertaa Seminar Ib -ryhmän kanssa.
