Tiistai 18. syyskuuta – keskiviikko 19. syyskuuta

Matka kohti Japania alkoi aikaisin tiistaina 18. päivä aamuyöstä. Lento Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtisi tasan kello 8.00 aamulla ja matkaahan lentokentälle on useampi sata kilometriä. Herätys aamuyöllä oli siis kello 1.00. Yöstä en oikeastaan nukkunut ollenkaan, vaan tein maanantai illasta yöhön asti viime hetken pakkaamisia ja valmisteluja, nukkumaan kun ehtisin lennoillakin. Suoraahan lentoa en Japaniin ottanut (mikä nyt jälkeenpäin kaduttaakin, koska se olisi kestänyt sen 9 h 30 min – 10 h). Oma lentoni kaikkine odotusaikoineen, kun vaihdoin konetta, kesti sen 24 ja puoli tuntia. Vaihdot minulla oli Lontoossa ja Hongkongissa. Muutama päivä ennen lähtöpäivää hieman jännitti, josko tulen tuonne Hongkongiin pääsemään, koska sinne oli matkalla Filippiineillä jyllännyt myrsky Mangkhut. Onneksi myrsky ehti menemään Hongkongin ohi ennen tiistaita. Matkaan kotoa lähdettiin vanhempieni kanssa noin kello 2.30, jolloin vielä oli melko pimeätä. Matka Helsinkiin taittui hyvin ja yhden kahvitauon pidimme Linnatuulessa. Helsinki-Vantaan lentokenttää lähestyessämme oli hieman jo ruuhkaa, moni muukin olisi lähdössä johonkin suuntaan matkalle. Lentokentälle päästyämme kävin ensimmäisenä tulostamassa ruumaan meneviin laukkuihini ”matkaliput” ja kävin viemässä ne sitten tiskille. Käsimatkatavarana minulla oli mukana yksi pyörillä kulkeva laukku ja reppu, jonka saisin sitten lentokoneessa edessä istuvan henkilön penkin alle. Matkalaukkujen viennin jälkeen lähdimme äiten kanssa etsimään Airpron tiskiä, johon olin jo muutama päivä aiemmin tilannut matkavaluuttaa, jotta säästyisin heti rahanvaihdolta Japanin päästä. Airpron tiskin löytäminen ei ollut ihan helpoimmasta päästä, kun ei näkynyt kunnolla lentokentän kartassa. Tiesimme kyllä, että se oli alimmassa kerroksessa, mutta portaat sinne oli hieman hankalaa löytää.

Airpron tiskin vihdoin löydettyäni ja saatuani matkavaluuttani, oli sitten viime hetken ”hyvästelyjen” aika ja matka jatkui kohti turvatarkastusta, mikä menikin ohi sujuvasti. Tästä lähdinkin etsimään lähtöporttiani, johon olikin melkoinen kävelymatka. Portille päästyäni pääsinkin suoraan koneeseen. Kaikki lentoni olin tilannut Cathay Pacificin kautta, mutta ensimmäinen lentoni Lontooseen oli Finnairin operoima. Lento sujui varsin hyvin, vaikka puolisen tuntia olimme aikataulusta myöhässä Lontoon päässä, koska siellä oli lentokentällä ruuhkaa, ja jouduimme pyörimään ilmassa noin puolisen tuntia odottaen laskeutumislupaa. Lennon aikana ehdinkin katsomaan kolme jaksoa Frendejä. Finnairin lennolla minulle ei kuulunut mitään ateriaa, mutta ostin kuitenkin lennolla kanawrapin, koska matkan aikana oli ehtinyt ja hieman iskemään nälkä. Ateriastani en valitettavasti ottanut kuvaa, mutta se oli ihan ok, vaikkei erityisen hyvä.

Lontoon Heathrow’n kentällä jouduin uudestaan turvatarkastukseen jatkolentoani varten, mikä meni jouhevasti myöskin eli mitään ongelmia ei ilmennyt. Tämän jälkiin pääsin ”odotusaulaan” odottamaan seuraavaa lentoani, joka lähtisi noin parin tunnin päästä. Odotusaulassa oli jos jonkinlaista kauppaa, kahvilaa ja ravintolaa. Itse kävin ensimmäisenä ostamassa yhdestä kaupasta, jossa myytiin juomia, hygieniatarvikkeita, lääkkeitä ym. itselleni juomapullon matkalle. Lisäksi ostin itselleni matkapahoinvointilääkettä, koska tätä olin unohtanut hankkia ja ottaa jo Suomessa. Lontoon lennolla, kun tuli hieman huono olo ja edessä olisi vielä kaksi lentoa Lontoosta Hongkongiin ja Hongkongista Naritaan. Ensimmäinen lennoista kestäisi lähes 12 h ja jälkimmäinen lähes 5 h. Lääkkeen otettua suuntasin yhteen kahviloista (Caffé Nero kuvassa), joista ostin itselleni vaniljanmakuisen Frappén ja hieman suolaista ja makeaa purtavaa. Tämän jälkeen olikin aika suunnata kohti lähtöporttia.

img_20180918_104346_0.jpgimg_20180918_104333.jpg

img_20180918_104341.jpgimg_20180918_104337.jpgimg_20180918_104330_0.jpg

Lontoosta Hongkongiin lento olikin sitten Cathay Pacificin itse operoima. Ensimmäisenä päästyämme paikalle meille tuotiin menut, josta saimme valita mitä haluaisimme syödä lounaaksi ja mitä sitten aamulla aamupalaksi ennen Hongkongiin laskeutumista. Itse valitsin lounaaksi pannulla paistettua meriahventa, ”hernemuussia”, haudutettuja linssejä ja gremolata-voita (menusta ja lounaastani kuva alhaalla). Lounaan jälkeen koneesta pimennettiin valot ja kaikki ikkunat laitettiin kiinni, jotta ne, jotka haluaisivat nukkua, saisivat paremmin nukuttua. Meille kaikille oli myös jaettu penkeille omat tyynyt ja viltit nukkumista ajatellen. Itse hieman torkuin lennolla, mutta en muuten kunnolla nukkunut. Lennon aikana ehdin katsoa myös kolme leffaa; Deadpool 2, Idän pikajunan arvoitus ja A Quiet Place. Aamupalaa meille jaettiin noin paria tuntia ennen Hongkongiin laskeutumista. Itse aamupalaksi valitsin kermaista munakokkelia, possun makkaraa, provence-sieniä ja paistettuja lohkoperunoita (kuva alhaalla). Ja päivähän tässä välillä on ehtinyt vaihtua syyskuun 19. päiväksi.

img_20180918_1203031.jpgimg_20180918_140057.jpg

IMG_20180918_140908.jpg

IMG_20180918_221742.jpg

Hongkongiin päästyäni jouduin kentällä taas yhteen turvatarkastuksen jatkolentoani varten, joka olisi taas itse Cathay Pacificin operoima. Seuraavaa lentoani odotellessani otin Starbucksista Java Chip Frappuccinon. Tämän jälkeen jatkoin matkaani seuraavan ja myös viimeisen lentoni lähtöportille. Tällä lennolla meille tarjottiin uudestaan aamupalaa samoista vaihtoehdoista, kuin meillä oli aiemmallakin Lontoo – Hongkong lennolla tarjottu. Itse valitsin tällä kertaa toisen vaihtoehdoista. Tästä en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa. Lennolla saimme täytettäväksemme myös maahantulokortit, joissa toisessa kysyttiin esim. onko matkustajalla mukana joitain säädeltyjä lääkkeitä, toiseen taas täytettiin mm. omat tiedot, kuten nimi, syntymäaika, passinnumero, maassaoloaika ym. Naritan kentälle päästyäni joudin ensimmäisenä tiskille, jossa minusta otettiin kuva ja minulta otettiin sormenjäljet kummastakin etusormesta. Tämän jälkeen menin tiskille, jossa näytin passini ja viisumini sekä toisen näistä maahantulokorteista. Tässä minulta kerättiin myös alkuperäinen COE-lomake, joka oli niitattuna passiini kiinni. Tiskillä ollessani minulta kysyttiin, aionko työskennellä Japanissa ja tähän sanoin, etten aio. Passiini sain tarran, joka kertoi maahan pääsystäni. Tältä tiskiltä sain myös Resident Card -kortin, joka toimisi Japanissa henkkareinani. Tämän jälkeen matka jatkui tiskille (laukkutarkastukseen), johon jätettiin toinen maahantulokorteista, jossa kysyttiin juuri tietyistä tavaroista, joita matkustajalla voisi olla mukana. Laukkujani ei tässä muuten tarkastettu, mutta kerroin laukkutarkastajalle, että minulla on Yakkan Shoumei -lomake mukana, mikä on lupalappu siitä, että saan tuoda tarvitsemiani lääkkeitä maahan vuoden tarpeisiin. Japaniin kun saa tuoda verovapaasti ilman lupaa tiettyjä lääkkeitä kuukauden tarpeeseen. Kyseinen virkailija ohjasi minut sitten toiselle tiskille, jossa annoin virkailijalle Yakkan Shoumein. Kyseinen virkailija sitten tarkasti kyseiset lääkkeet minulta, ei mitään sen ihmeellisempiä, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Kyseinen virkailija oli vain hyvin iloinen ja kiitteli minua kauheasti, että kerroin asiasta ja näytin hänelle kyseiset lääkkeet, koska muutenhan minulta ei niitä olisi tarkastettukaan ellen niistä itse olisi kertonut.

Tämän kaiken jälkeen matkani jatkui hakemaan kahta laukkuani, jotka olivat olleet lentokoneen ruumassa, jonka jälkeen lähdin etsimään junaa, jolla pääsisin Chibaan ja Inageen. Juna-asemaa ei ollut vaikea löytää, mutta hieman sai tarkkana olla, että otti oikean junan, ettei vahingossa vaan joutunut väärään junaan, joka menisi suoraan Tokioon. Lipun ostin virkailijalta, koska en tässä vaiheessa viitsinyt opetella käyttämään lippuautomaattia. ”Lähtöporteistani” päästyäni matkani jatkui etsimään oikeaa junaa, joka löytyikin nopeasti, eikä sitä tarvinnut kauaa edes odottaa. Päästyäni junaan matka kesti hieman alle tunnin Inageen. Inagessa asemalta poistuessani jouduin kulkemaan taas porttien läpi, johon näytettiin sama lippu kuin lähtöaseman portteihin. Tässä kun tarkistettiin, että olet maksanut tarpeeksi lipustasi. Inagen asemalta lähdin metsästämään taksia, jolla pääsisin asuntolalle (Chiba University International House). Kävellenkin matkaa asuntolalle olisi ollut alle kilometri, mutta isojen ja painavien matkatavaroiden vuoksi päätin mennä taksilla. Taksin löytäminen ei ollut vaikeaa ja sainkin taksin heti, jolla pääsin sitten asuntolalle. Asuntolalle päästyäni menin ensimmäisenä asuntolan ”toimistoon”, jossa minun piti täytellä lomakkeita ja missä minulle ohjeistettiin seuraavien päivän ohjelmat, kuinka paljon asuntola ja muut (sähkö, vesi ym.) maksavat ja miten ne maksetaan sekä mihin ne maksetaan. Saimme myös jokainen pienen lahjan Mothers and Student yhdistykseltä. Toimistosta he olisivat vuokranneet minulle petivaatteet, jos olisin halunnut, mutta päätin, että pärjään muutaman päivän ilmankin ja käyn ostamassa omat noin 13 kilometrin päässä olevasta Ikeasta. Lakana, pussilakana ja tyynynliina minulla oli kuitenkin itsellä mukanani jo.

Tämän kaiken jälkeen muutama paikallinen opiskelija, joka oli auttelemassa vaihtareita asuntoloihin tutustumiseen, tuli opastamaan minut omaan huoneeseeni. He auttoivat minua myös kantamaan laukkuni. Oma huoneeni sijaitsee asuntolan C rakennuksen 4. kerroksessa. Huoneeseen päästyämme yksi opiskelijoista neuvoi minulle myös mitä kaikkea huoneessa on, kuinka hella (siis yksi hellan levy) toimii, kuinka wifi toimii ym. Hän näytti minulle myös pyykinpesuhuoneen ja kuinka pyykinpesukonetta ja kuivaajaa käytetään, näissä kun kaikki nappulat lukevat japaniksi. Tämän jälkeen kyseinen opiskelija kertoi minulle tulevasta tapahtumasta, joka järjestetään vaihto-oppilaille, ja johon voi vapaaehtoisesti osallistua. Tässä tapahtumassa meille esiteltäisiin Inagen ja Chiban aluetta, jonka jälkeen menisimme yhdessä syömään jonnekin. Tämän jälkeen pääsinkin asettumaan huoneeseeni. Itse soitin ensimmäisenä kotiin ja kerroin päässeeni perille. Tämän jälkeen päätin lähteä käymään lähimmässä kaupassa ostamassa jotain naposteltavaa illaksi ja seuraavaksi aamuksi. Lähin kauppa oli alle kilometrin päässä, ja sinne oli melko helppoa osata. Palattuani asunnolle ja syötyäni iltapalaa ja selailtuani hieman tietokonetta, ennen nukkumaanmenoa. Vaikka pihalla onkin kuuma, huoneessa on ilmastointilaitteen ansiosta mukavan viileätä, joka helpotti nukkumista. Tosin heinäsirkat, jotka pitävät yötä päivää ääntä, häiritsivät aluksi hieman kuitenkin.

Asunnosta laitan kuvia myöhemmin. Alhaalla kuvissa saamani lahja yhdistykseltä.

IMG_20180919_193315.jpg.IMG_20180919_193700.jpgimg_20180919_193448.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *